Mitä kuuluu, ympäristöterveys? 

Maailmamme on mullistunut monin tavoin. Kun selvisimme pandemiasta, alkoi naapurustossa brutaali sota. Tänään hinnat nousevat, kaasun tulo loppuu ja apinarokko uhkaa. Maatalouden kantokyky natisee liitoksissaan.  

Mitä tämä kaikki tarkoittaa ympäristöterveyden näkökulmasta?  

Suurin osa tapahtumista ei suoranaisesti alaa kosketa, mutta epävarmuuden ja muutosten edessä olemme joka tapauksessa. Eläinlääkintähuollossa ja elintarvikevalvonnassa maatalouden heikentynyt maksukyky heijastuu investointien lykkäämisenä, kilpailun kiristymisenä ja kaikesta mahdollisesta säästämisenä – paikka paikoin valitettavasti elintarviketurvallisuus ja eläinten hyvinvointi mukaan lukien.  

Valvojat ja eläinlääkärit tarvitsevat siis tarkkoja silmiä, kokonaisuuden arviointia, tulevaisuuteen suuntautuvaa katsetta ja assertiivista empatiaa – kykyä olla samaan aikaan sekä jämäkkä että myötätuntoinen. Ei helpoimmasta päästä roolitusta, mutta harjoitus tekee tässäkin lajissa mestarin.  

Tärkeintä on tiedostaa tilanne ja oma osaamisensa ja toimintatapansa. Hyvän hallinnon osaaja -kurssilla olemme harjoitelleet eettisen pohdinnan reflektointia, mikä osaltaan auttaa tilanteissa, jotka koemme eettisesti kuormittaviksi tai jopa ristiriitaisiksi ja omien arvojemme vastaisiksi. Aina tieto ei lisää tuskaa vaan sanoittamalla tilanteita saamme uusia työkaluja selvitä eteenpäin niin, että päivä ei pääty yöunien menetykseen.

Myös organisaatioiden kannattaa nyt panostaa erityisesti hyvän, eettisen ilmapiirin luomiseen ja miettiä toimintatapoja, joilla kuormitusta voidaan vähentää ja hallita. 

Seuraamusmaksu – uhka vai mahdollisuus? 

Uuden elintarvikelain aikakautta on jo eletty hyvä tovi. Hallituksen esityksen mukaan uudistuksen tavoitteena oli sääntelyn ja valvonnan sujuvoittaminen vaarantamatta kuitenkaan elintarviketurvallisuutta.  

Suurin muutos on kokonaan uudenlaisen työkalun, 67 § mukaisen seuraamusmaksun eli ”sakon” lisääminen valikoimiin. Seuraamusmaksun lisäämistä perusteltiin sillä, että valvontatyössä on tullut esiin tilanteita, joissa viranomaisen keinovalikoiman rajallisuus on estänyt tehokkaan puuttumiseen vilpilliseen tai muuten määräystenvastaiseen toimintaan.   

Seuraamusmaksuun on viranomaiselle jätetty huomattavaa harkintavaltaa maksun määräämiseen ja sen kohtuullistamiseen liittyen. Pohdittavaksi jää, miksi näin on toimittu, kun oikeuslähteiden mukaan vähäisten summien ollessa kyseessä tämä ei olisi ollut lainkaan välttämätöntä. Lisäksi mahdollisuus tämänkaltaisen hallinnollisen sanktion jättämiseen kokonaan määräämättä tulisi vakiintuneen tulkinnan mukaan olla sidottua eikä vapaata harkintaa.   

Viime vuosina tehdyt tutkimukset osoittavat vääjäämättä, että elintarvikevalvonnassa esiintyy alueellista eroavaisuutta kunnallisten viranomaisten välillä.

Nämä eroavaisuudet heikentävät elintarvikealan toimijoiden yhdenvertaisuutta. Näyttää myös siltä, että haasteet kasautuvat tietyille alueille, joissa on todettu muusta maasta poikkeavia käytäntöjä useissa eri tutkimuksissa. Pelkona onkin, että seuraamusmaksun määräämiseen jätetty vapaa harkinta lisää entisestään tätä epäyhtenäisyyttä.  

On hyvä myös huomioida, että seuraamusmaksun myötä elintarvikeviranomaiselle on ilmaantunut kokonaan uutta, itsenäistä tuomiovaltaa. Lisäksi muutoksenhaku toteutuu samassa organisaatiossa oikaisuvaatimusmenettelyn kautta, jolloin tärkein oikeusturvakeino pysyy samojen seinien sisällä. Tämä lisää entisestään painetta saada yhtenäiset, objektiiviset ja riittävän yksityiskohtaiset kriteerit paikkaamaan väljää ja joustavaa normia.

Parasta olisikin, jos seuraamusmaksun käytöstä järjestettäisiin käytännönläheistä, valvonnan tapauksiin perustuvaa koulutusta kaikille valvojille.

Oikein käytettynä seuraamusmaksu on erittäin toimiva työkalu ja mm mahdollisuus kytkeä se elintarvikelain 15 § mukaiseen omavalvonnan noudattamiseen tuo sille laajan käyttöalan. 

Laadusta vastauksia 

Haasteet eivät siis ihan heti tälläkään toimialalla lopu. Niiden taklaamiseen kannattaakin ottaa kaikki mahdolliset keinot käyttöön. 

Yksi käytännönläheinen keino tähän on laadunhallinta. Sen avulla voidaan hahmottaa kokonaisuus, asettaa arvot, priorisoida tehtävät, arvioida vaikuttavuutta ja pitää koko laaja ja monimutkainen paketti koossa niin, että suhteellisuusperiaatekin toteutuu, eikä mikään osa-alue paineen keskellä ryöpsähdä muiden kustannuksella yli äyräiden. Vakaus tuo myös kaivattua psykologista turvallisuutta, mikä taas auttaa toimimaan eettisesti ja antamaan parhaansa ilman että kukaan uupuu taakan alle. 

Omaa osaamistaan voi ja myös kannattaa aina vahvistaa. Se lisää työn hallintaa ja auttaa toimimaan optimaalisesti myös tiukoissa tilanteissa. Käy katsomassa kurssivalikoimamme ja poimi sieltä itsellesi sopivimmat! 

Outi Lepistö

Kirjoittaja on laadunhallinnasta innostunut ympäristöterveydenhuollon asiantuntija ja LaatuNetin kehittäjä