ESVI 2020 -harjoituksella pyrittiin kehittämään eläinsuojeluvalvonnan yhdenmukaisuutta 

Interkalibrointi on laadunhallintamenetelmä, jolla selvitetään mahdollisia eroja ihmisten toiminnassa ja pyritään toimintaa yhtenäistäviin ja tarpeen mukaan myös korjaaviin kehitysehdotuksiin. Eläinsuojeluvalvonnan interkalibrointi ESVI2020 toteutettiin loka-marraskuun 2020 vaihteessa ja siinä eläinsuojeluvalvontaa tekevät virkaeläinlääkärit hoitivat kuvitteellista eläinsuojelutapausta yhtäaikaisesti eri puolilla maata. Harjoituksen aikana seurattiin, toimivatko eri ihmiset tapausta valvoessaan samalla tavalla ja päätyivätkö he asiassa samanlaiseen ratkaisuun.  

Haastavaa suunnittelua 

Olin mukana suunnittelemassa LaatuNetin järjestämää harjoitusta ja pohtimassa harjoituksen tuloksia yhdessä LaatuNetin, Aluehallintovirastojen ja Helsingin poliisilaitoksen eläinrikosten tutkintaryhmän edustajien kanssa.  

Tapauksen suunnitteleminen asiantuntevalla porukalla oli mielenkiintoista ja pitkästä käytännön eläinsuojeluvalvonnan kokemuksestani huolimatta haastavampaa kuin ennakkoon ajattelin. Oli luotava mahdollisimman todenmukainen tapaus, annettava riittävästi tietoa harjoituksen eri vaiheissa päätösten tekoa varten ja löydettävä oikeat ja johdattelemattomat kysymykset, joilla valvojien toiminnasta tilanteessa saadaan mahdollisimman oikea kuva.  

Kokonaisuudessaan harjoitus sujui hyvin. Harjoituksen edetessä tuli toki vastaan pieniä asioita, joita olisi voinut toteuttaa toisin, ja osallistujilta saatiin hyviä palautteita seuraavaa harjoitusta varten, jos sellainen joskus järjestetään.  

Kehitettävää ja koulutettavaa 

Harjoituksesta saatiin myös tuloksia. Pääpiirteissään valvojien kertoma toiminta oli melko yhdenmukaista ja myös tuloksekasta eli johti tapauksen kuvitteellisten eläinten kärsimyksen päättymiseen.  

Kun kyse on ihmisten toiminnasta, löytyy yleensä kuitenkin joitakin kohtia, joissa on mahdollisuus ja tarve jatkossa kehittää toimintaa yhtenäisemmäksi. Niin myös tässä harjoituksessa. Tästä kehityksestä voidaan huolehtia esimerkiksi selkeiden toimintaohjeiden ja koulutuksen avulla.  

Yhdenmukaisuuteen on tärkeä pyrkiä, koska eläinsuojeluvalvonnassa käytetään merkittävää julkista valtaa. Asiakkaiden oikeusturvan vuoksi valvonnan tulisi olla yhdenmukaista ja ihmisille hyvin henkilökohtaisiinkin asioihin puuttuvan vallan käytön mahdollisimman riippumatonta sen käyttäjästä. 

Entä käytäntö? 

Harjoituksen aikana ja sen jälkeen pohdin myös, miten olisin annettujen tietojen pohjalta itse valvonnassa toiminut.  

Kirjoitettuna tekstinä kuvattua tapausta lienee mahdotonta saada ihan täysin vastaamaan eläinsuojeluvalvonnan todellisuutta. Jotain lisätietoa ja havaintoja jää helposti kaipaamaan päätösten tueksi. Todellisessa valvontatilanteessa on hetkellisen ja satunnaisen tilanteen havaintojen sekä asiakkaan kanssa käydyn keskustelun perusteella pyrittävä selvittämään eläinten pidon kokonaisuutta. 

Hyvin suoritettu eläinsuojeluvalvonta pyrkii pureutumaan pintaa ja myös hetkellistä tilannetta syvemmälle ja siinä arvioidaan kokonaisvaltaisemmin eläinten pitopaikkojen ja niiden olosuhteiden sekä eläinten hoidon ja kohtelun vaikutusta niiden hyvinvointiin. 

Laajemman arvioinnin pohjalta eläinten mahdollisesti kokeman kärsimyksen syistä, laadusta, määrästä ja ajallisesta kestosta voidaan paremmin vetää luotettavia johtopäätöksiä. Tällöin valvonnassa voidaan myös perustellummin ja asiakkaan tilanne huomioiden valita eläinsuojelulaissa annetusta valikoimasta riittävät, mutta kuitenkin mahdollisimman lievät valvontakeinot, joilla eläinten pito jatkossa eläinten kannalta kohtuullisessa ajassa saadaan täyttämään eläinsuojelulainsäädännön vaatimukset tai eläinten kärsimys muutoin päättymään.   

Parityöllä tehoa ja laatua 

Eläinsuojeluvalvonta vaatii monenlaista osaamista ja mielestäni laadukkaimmin ja myös asiakkaan kannalta parhaiten se toteutuu kahden osaavan eläinlääkärin parityönä. Parityö on myös tehokkaampaa ja turvallisempaa. Eläinsuojeluvalvonnan asiakkaat ovat erilaisissa elämäntilanteissa ja kommunikointi valvontatilanteessa vaatii taitoa ja asiakkaan kunnioittamista. Eläinsuojelulaissa sen valvojalle annettua valtaa ei tule jatkossakaan käyttää vain pinnallisesti suoritetun tarkastuksen perusteella eli pelkästään vertaamalla hetkellisiä mittauksia ja havaintoja lain pykäliin. Osasta, esimerkiksi eläinten pysyvämpään pitopaikkaan liittyvistä asioista voidaan ja on tarpeenkin säätää asettaen tarkkoja mittoja ja yksiselitteisiä vaatimuksia.  

Eläinten pito voi kuitenkin toteutua eläinten hyvinvoinnin kannalta hyvänä kokonaisuutena kovin moninaisilla tavoilla, eikä kaikesta ole mahdollista kirjoittaa helposti mitattavia ja kenen tahansa valvottavissa olevia vaatimuksia. 

Lain on jatkossakin uudistuessaan sisällettävä myös laajemmin ilmaistuja ja jossain määrin tulkinnanvaraisia vaatimuksia, mutta sen valvonnan on myös oltava osaavissa käsissä.  

Maria Wahlfors 

Kirjoittaja edusti interkalibrointityössä Suomen Eläinlääkäriliittoa ja on toiminut pitkään valvontaeläinlääkärinä