Kuten ympäristöterveydenhuolto kokonaisuutena myös nykyinen valvontaeläinlääkärijärjestelmä on mahdollisesti muutoksen edessä. Mielestäni nyt on oikea hetki tarkastella sitä kuinka valvontatyötä toteutetaan muualla. Lähimpänä suomalaisia olosuhteita ovat muut Pohjoismaat. Kerron seuraavaksi omasta kokemuksesta valvontaviranomaisen työstä vuonojen maassa.
Aika on nykypäivän tärkein työnantaja, pomo ja konsultti. Aika on rahaa ja sitä on käytettävissä koko ajan vähemmän. Mistä siis saisimme lisää aikaa vuorokausiimme?
https://www.envirovet.fi/wp-content/uploads/2018/12/OutiL.jpg36805520EnviroVethttps://www.envirovet.fi/wp-content/uploads/2019/01/EnviroVet_logo_web-300x138.pngEnviroVet2019-08-21 15:35:312019-08-21 16:04:24Haluatko ostaa aikaa?
Kolme vastavalmistunutta eläinlääkäriä pohtivat tulevaisuuden työelämän mahdollisuuksia, työhyvinvointia ja ympäristöterveydenhuollon merkitystä muuttuvassa yhteiskunnassa.
https://www.envirovet.fi/wp-content/uploads/2019/06/DSC_0280.jpg33382222EnviroVethttps://www.envirovet.fi/wp-content/uploads/2019/01/EnviroVet_logo_web-300x138.pngEnviroVet2019-06-19 08:03:312019-06-19 15:10:57Eläinlääkärinä muuttuvassa maailmassa
Valtiovarainministeriö julkaisi digitalisoinnin periaatteet helmikuussa 2016 osana hallituksen kärkihanketta. Digitalisoinnin periaatteet toimivat yhteisinä pelisääntöinä kaikkialla julkishallinnossa.Digitalisoinnin yhdeksän periaatetta ovat:
– Kehitämme palvelut asiakaslähtöisesti
– Poistamme turhan asioinnin
– Rakennamme helppokäyttöisiä ja turvallisia palveluita
– Tuotamme asiakkaalle hyötyä nopeasti
– Palvelemme myös häiriötilanteissa
– Pyydämme uutta tietoa vain kerran
– Hyödynnämme jo olemassa olevia julkisia ja yksityisiä sähköisiä palveluita
– Avaamme tiedon ja rajapinnat yrityksille ja kansalaisille
– Nimeämme palvelulle ja sen toteutukselle omistajan
Ennusteiden mukaan moniresistenttien bakteerien aiheuttamiin infektioihin kuolee muutaman vuosikymmenen kuluttua enemmän ihmisiä kuin tänä päivänä syöpätauteihin.
Tieto on pysäyttävä. Tulevaisuudessa edessämme voi olla tilanteita, joissa tuntemamme henkilö kuolee tavanomaiseen infektioon sen vuoksi, ettei tautiin ole tehokasta lääkettä. Toisaalta voimme myös itse sairastua henkeä uhkaavaan infektioon. Yhä useammin ollaan myös tilanteessa, jossa potilas menetetään tehokkaan hoidon puutteessa.
Mikrobilääkeresistenssiä verrataan ilmastonmuutokseen, sillä sen esiintyminen lisääntyy bakteereissa kaikkialla maailmassa, kaiken aikaa. Vertaus ilmastonmuutokseen on osuva myös siksi, että ilmiö on luonnollinen – bakteereilla arvellaan esiintyneen resistenssiä kautta historian.
Viimeisen sadan vuoden aikana käyttöönotetut mikrobilääkkeet ovat kuitenkin saaneet aikaan valtavan kiihtymisen resistenssin kehityksessä. Vaikka resistenssitilanne on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa edelleen moniin maihin verrattuna maltillinen, on kehityssuunta täälläkin epäsuotuisa. Matkailun, eläinten ja elintarvikkeiden myötä bakteerit leviävät maasta toiseen.
Resistenttien bakteereiden osuus vaihtelee maittain ja on yhteydessä mikrobilääkkeiden käyttöön kyseisessä maassa. Mikrobilääkkeiden käyttö ei kuitenkaan ole ainoa resistenssin esiintymistä lisäävä tekijä, vaan maailmanlaajuisesti lisääntyvän resistenssin taustalla on myös muita tekijöitä kuten maan sanitaatiotilanne ja korruptioaste.
Näyttää siis siltä, että lainsäädännöllä, valvonnalla ja viranomaisten antamilla ohjeilla on tärkeä merkitys maan mikrobilääkeresistenssin estämisessä.
Eläinlääkintähuolto kaikilla sektoreilla on siis tärkeää resistenssin torjunnassa; niin maltillinen mikrobilääkintä kuin toimiva ympäristöterveydenhuolto ovat tärkeitä.
One Health on tapa katsoa asioita yli lajirajojen
One Health- käsite sisältää ajatuksen, jonka mukaan ihmisten ja eläinten terveys on yhteydessä toisiinsa sekä ympäristöön, jossa ne elävät. Useat ihmisten taudinaiheuttajat ovat peräisin eläimiltä ja tarttuvat kontaktissa eläimiin tai välillisesti esimerkiksi elintarvikkeiden tai juomaveden välityksellä.
One Health-käsite on noussut tärkeään rooliin myös mikrobilääkeresistenssin torjunnassa.
Tiedetään, että ihmiset voivat sairastua resistenttien bakteerien aiheuttamiin infektioihin, jotka voivat olla peräisin myös eläimiltä.
Resistenttejä bakteereita tavataan niin elintarviketuotantoeläimillä, lemmikkieläimillä kuin toisinaan myös luonnoneläimillä. Huomio kiinnittyy eläinten ja ihmisten lisäksi myös kasveissa, maaperässä ja vesistöissä tavattaviin bakteereihin, jotka voivat toimia resistenssigeenien välittäjänä harmittomien bakteerien ja tautia aiheuttavien bakteerien välillä.
Tarvitsemme lisää tietoa mikrobilääkeresistenssistä One Health- näkökulmasta
Vuoden 2016 Eurobarometrikyselyssä selvitettiin EU-kansalaisten tietoja mikrobilääkkeistä ja mikrobilääkeresistenssistä. Suomalaisten tietämyksen aiheesta todettiin olevan eurooppalaisittain huippuluokkaa. Osaavana kansana suomalaiset erottuivat kyselyssä myös sillä, että keskimääräistä useampi kaipasi tietoa muun muassa mikrobilääkeresistenssin syntyyn vaikuttavista tekijöistä ihmisten, eläinten ja ympäristön välillä. One Health- aihe siis kiinnostaa suomalaisia, ja siitä tulisi olla tarjolla lisää tietoa.
Tiedontarpeeseen vastaaminen onkin tärkeä keino resistenssin torjunnassa. Tarvitaan paljon tutkimustietoa mikrobilääkeresistenssin synnystä ja leviämisestä sekä sen torjunnasta. Lisätietoa tarvitaan niin ihmisissä, eläimissä kuin elintarvikkeissa esiintyvistä resistenteistä bakteereista ja leviämisen torjuntakeinoista. Myös ympäristön roolista resistenssin synnyssä tarvitaan lisää tietoa: mikä on ympäristöön kuuluvaa, luonnollista resistenssiä ja mikä taas hankittua, lääkeaineiden liikakäytön aiheuttamaa resistenssiä? Lääkeaineiden luontoon päätymisestä tarvitaan yhteiskunnassamme niin ikään lisää tietoa, jotta torjuntatoimia voidaan rakentaa.
Eduskuntavaalit ovat tulossa, ja erilaiset yhteiskuntaa puhuttavat teemat nousevat keskusteluun.
Meidän tulisi rohkaista ehdokkaita mukaan keskusteluun mikrobilääkeresistenssin torjunnasta kysyen, kuinka Suomi varautuu tulevaisuuden uhkakuviin mikrobilääkeresistenssin saralla? Miten panostamme kansalliseen torjuntaan, entä mikä on kansainvälinen roolimme? Mikä rooli tulevaisuudessa on ympäristöterveydenhuollolla ja mikrobilääkeresistenssin torjunnalla?
Yhtä tärkeää on varmistua ympäristöterveydenhuollon riittävistä resursseista ja monitieteisestä asiantuntemuksesta alalla.
Ennaltaehkäisevä työ jää usein piiloon, mutta esimerkiksi mikrobilääkeresistenssin torjunnassa maksaa varmasti itsensä takaisin. Kannustetaan ehdokkaita siis ottamaan teemaksi myös ympäristöterveys!
Vanhusten hoidon onneton tila on monien huolena keväällä 2019, muutamia kuukausia ennen eduskuntavaaleja. Laiminlyönnit eli epäonnistuminen lainsäädännön perusvaatimusten täyttämisessä on haitallista yrityksille ja hengenvaara asiakkaille.
Epäonnistumisella on myös poliittisia seuraamuksia: hallituksen ajama maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kamppailee eduskunnassa läpimenostaan. Huolta lisää se, että Valviran silmätikuksi päätyneillä vanhusten hoivayrityksillä on laatujärjestelmä, joka on auditoitu hyväksytysti.
Hallituksessa ja eduskunnassa haetaan kuumeisesti selkeitä ehdotuksia, joilla tilannetta voitaisiin parantaa ja ripeästä tilanteen hallinnasta voitaisiin vielä viestiä kansalaisille ymmärrettävästi. Yksi ehdotuksista on lainsäädäntöön kirjattava hoitajamitoitus ja toinen lisärahoitus vanhusten hoitoon.
Ministeri keskustelee yritysten edustajien kanssa ”vakavasti”. Vakavuudella on perusteensa, ovathan hoivayritykset haastaneet suosituksiin perustuvia, valvontapäätöksiin kirjattuja hoitajamitoituksia hallinto-oikeuksissa. Mitoitusta monimutkaisemmat vaihtoehdot eivät herätä kovinkaan suurta luottamusta juuri tällä hetkellä, kuten puoluejohtaja Orpo on päätynyt havaitsemaan.
Omaa vai viranomaisvalvontaa?
Sote-uudistuksessa hoiva-alan yrityksille on kaavailtu omavalvontavelvollisuutta. Julkisessa keskustelussa omavalvonnalla on huono kaiku, viranomaisvalvonta vaikuttaa nyt tärkeämmältä.
Viranomaisvalvonnan isännän roolia vannotaan jopa elintarvikelain muutosehdotuksen käsittelyn yhteydessä, vaikka omavalvonnalla on ollut lakiperusta jo vuosikymmenen ja kokemukset ovat myönteisiä. Asennemuutos julkisessa keskustelussa ei ole suuri ihme, kun Valvira joutuu tekemään päätöksiä alan suuryritysten Attendon ja EsperiCaren toimipaikkojen toiminnan lopettamisesta. Mitä tästä pitäisi ajatella? Miksi auditoitu laatu ei riittänytkään?
Kaikesta hurskastelusta huolimatta on selvää, että pelkin viranomaistoimin ei saada varmistettua sen enempää lainsäädännön vaatimusten täyttymistä kuin tuotteiden tai palveluiden laadun ylläpitämistäkään.
Ylinopeudet ja liikenteen vaarantaminen eivät poistu poliisien määrää kasvattamalla eivätkä komentelu ja suorat komentoketjut innosta ketään parantamaan toimintaansa.
Organisaation laadun ulkoistaminen viranomaisille on lähinnä itsepetos, se ei yksinkertaisesti toimi. Lisäksi kokemuksemme mm. eläinten hyvinvoinnin viranomaisvalvonnasta osoittavat, että pelkällä valvontaresurssien lisäyksellä ei onnistuta parantamaan vaikuttavuutta, eläinten hyvinvoinnin parantumista, tai ainakin vaikuttavuuden lisäys on erinomaisen kallista.
Mitä laatu edellyttää?
Teoreettisesti tarkasteltuna laadun ylläpitäminen edellyttää kirjattuja ja julkilausuttuja kriteereitä, joihin toimija sitoutuu. Laatujärjestelmän avulla osoitetaan, että kriteerit täyttyvät. Kriteerit muodostetaan parhaimmassa tapauksessa asiakkaiden tarpeiden mukaisesti, kuitenkin niin, että lainsäädännön noudattaminen on aina osa vaatimuksia.
Omavalvonta on alkeellinen muoto laatujärjestelmästä, koska se sisältää vain tuon viimemainitun, lainsäädännön vaatimukset. Tarkastelussa on aina tuotteen tai palvelun laatu, mutta kyky tuottaa tavoiteltavaa laatua, eli yrityksen toiminta, on osa tarkastelutehtävää. Laatua ylläpidetään siis kirjallisesti, järjestelmällisesti ja julkisesti. Kriteerit koskevat sekä tuotteita, palveluja että toimintaa.
Professori Timo Hirvi, Mittatekniikan keskuksen entinen ylijohtaja pohtii Helsingin Sanomien kirjoituksessaan 2.2.2019 laadun mittaamisen ja julkisen tilaajaosaamisen puutteita. Hirven päähuomio kiinnittyy siihen, että suomalaisissa yrityksissä panostukset laadun hallintaan ovat poikkeuksellisen vaatimattomat kilpailijamaihin verrattuna.
Ensimmäinen virheemme on varmasti tämä Hirven havainto, että laatutyötä ei yksinkertaisesti ymmärretä tehdä.
Lähtökohtana vaatimuksenmukaisuus
Laatujärjestelmän sisäänrakennettu toimintatapa on vaatimuksenmukaisuuden varmistaminen, katseen suuntaaminen taaksepäin. Monella toimialalla on kultaisia sääntöjä ja hyviä käytäntöjä, meillä elintarvikealalla oikein viranomaisen vahvistamia hyvän hygieniakäytännön oppaita. Näitä on kirjattu osaksi omavalvontaa ja laatujärjestelmiä. Jos laatujärjestelmästä huolimatta epäonnistutaan, herää kysymys onko laadun vaatimukset eli kriteerit asetettu oikein, edes täyttämään lainsäädännön vähimmäisvaatimukset.
Organisaation toiminnan laadun varmistamiseen eli prosessien toiminnan tehostamiseen on olemassa hyviä menettelytapoja. Yksi suosituimmista ja ymmärrettävimmistä on Lean-toiminta, jossa prosessien kuvauksesta lähtien yksinkertaistetaan ja ”suoristetaan” organisaation työ- ja vaikuttavuusprosesseja. Mutta tällöinkin on kyse vain sovitun laadun tuottamisesta, toki aiempaa tehokkaammin.
Hyvät tulokset auditoinneista ja akkreditoinneista sekä eteneminen prosessien yksinkertaistamisessa voivat tuudittaa organisaation päättelemään, että asiat ovat järjestyksessä. Toinen virheemme on tällöin se, että emme havaitse sitä, että asiat ovat järjestyksessä vain suhteessa asetettuihin kriteereihin. Ja itse kriteerit voivat olla metsässä.
Ratkaisuna jatkuva parantaminen
Peräänkuulutan jatkuvaa parantamista ja tässä erityisesti organisaation asiakkaiden tarpeiden kuulemista. Ei ole vaikea havaita, että jatkuva parantaminen liittyy tiukasti laatutyön perheeseen. Demingin laatuympyrä eli Plan-Do-Check-Act -sykli on tuttu kaikille, jotka ovat päätyneet työskentelemään elintarvikevalvonnan valtakunnallisen monivuotisen valvontasuunnitelman parissa. PDCA-sykli ohjaa meidät suunnittelemaan toimintamme, mittaamaan, arvioimaan mittaustuloksia ja korjaamaan toimintaamme arviointien perusteella yhä uudestaan ja uudestaan. Ja valmiita, tarpeeksi laadukkaita ei olla koskaan.
Kun tähän laadun parantamisen kohoavaan spiraaliin otetaan mukaan asiakkaiden toiveet ja erityisesti tarpeet, huolellinen asiakkaiden prosessien ja tavoitteiden tunnistaminen ja halu auttaa asiakkaita menestymään, on menestysresepti koossa.
Työsuojelun ja erityisesti ydinvoimaloiden rakentamisen työsuojelun valvonnan yhteydessä tarkastelun ensimmäinen kohde on turvallisuuskulttuuri. Jos asenne ei ole kunnossa, on turha rypistellä myöskään pikkuseikkojen kanssa. Jos taas asenne on kunnossa, työturvallisuusvelvollisuus edistää yritystä hyödyttäviä ja kustannuksia alentavia toimintatapoja.
Analogisesti elintarvikevalvonnalta ja sen asiakkailta voidaan odottaa laatukulttuuria, halua parantaa toimintaa jatkuvasti. Sinne siis, kohti rikasta laatukulttuuria.
Matti Aho
10.2.2019
Kirjoittaja on pääjohtaja emeritus (Evira) ja kokenut elintarviketurvallisuuden kehittäjä
Kokemuksia valvontaeläinlääkärin työstä vuonojen maassa
/in blogi, LaatuNet/by EnviroVetKuten ympäristöterveydenhuolto kokonaisuutena myös nykyinen valvontaeläinlääkärijärjestelmä on mahdollisesti muutoksen edessä. Mielestäni nyt on oikea hetki tarkastella sitä kuinka valvontatyötä toteutetaan muualla. Lähimpänä suomalaisia olosuhteita ovat muut Pohjoismaat. Kerron seuraavaksi omasta kokemuksesta valvontaviranomaisen työstä vuonojen maassa.
Haluatko ostaa aikaa?
/in blogi, LaatuNet/by EnviroVetAika on nykypäivän tärkein työnantaja, pomo ja konsultti. Aika on rahaa ja sitä on käytettävissä koko ajan vähemmän. Mistä siis saisimme lisää aikaa vuorokausiimme?
Eläinlääkärinä muuttuvassa maailmassa
/in blogi/by EnviroVetKolme vastavalmistunutta eläinlääkäriä pohtivat tulevaisuuden työelämän mahdollisuuksia, työhyvinvointia ja ympäristöterveydenhuollon merkitystä muuttuvassa yhteiskunnassa.
Digitaalinen ympäristöterveys?
/in blogi, LaatuNet/by EnviroVetValtiovarainministeriö julkaisi digitalisoinnin periaatteet helmikuussa 2016 osana hallituksen kärkihanketta. Digitalisoinnin periaatteet toimivat yhteisinä pelisääntöinä kaikkialla julkishallinnossa.Digitalisoinnin yhdeksän periaatetta ovat:
– Kehitämme palvelut asiakaslähtöisesti
– Poistamme turhan asioinnin
– Rakennamme helppokäyttöisiä ja turvallisia palveluita
– Tuotamme asiakkaalle hyötyä nopeasti
– Palvelemme myös häiriötilanteissa
– Pyydämme uutta tietoa vain kerran
– Hyödynnämme jo olemassa olevia julkisia ja yksityisiä sähköisiä palveluita
– Avaamme tiedon ja rajapinnat yrityksille ja kansalaisille
– Nimeämme palvelulle ja sen toteutukselle omistajan
One Health – ympäristöterveys yhteisellä asialla mikrobilääkeresistenssin torjunnassa
/in blogi, LaatuNet/by EnviroVetEnnusteiden mukaan moniresistenttien bakteerien aiheuttamiin infektioihin kuolee muutaman vuosikymmenen kuluttua enemmän ihmisiä kuin tänä päivänä syöpätauteihin.
Tieto on pysäyttävä. Tulevaisuudessa edessämme voi olla tilanteita, joissa tuntemamme henkilö kuolee tavanomaiseen infektioon sen vuoksi, ettei tautiin ole tehokasta lääkettä. Toisaalta voimme myös itse sairastua henkeä uhkaavaan infektioon. Yhä useammin ollaan myös tilanteessa, jossa potilas menetetään tehokkaan hoidon puutteessa.
Mikrobilääkeresistenssiä verrataan ilmastonmuutokseen
Mikrobilääkeresistenssiä verrataan ilmastonmuutokseen, sillä sen esiintyminen lisääntyy bakteereissa kaikkialla maailmassa, kaiken aikaa. Vertaus ilmastonmuutokseen on osuva myös siksi, että ilmiö on luonnollinen – bakteereilla arvellaan esiintyneen resistenssiä kautta historian.
Viimeisen sadan vuoden aikana käyttöönotetut mikrobilääkkeet ovat kuitenkin saaneet aikaan valtavan kiihtymisen resistenssin kehityksessä. Vaikka resistenssitilanne on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa edelleen moniin maihin verrattuna maltillinen, on kehityssuunta täälläkin epäsuotuisa. Matkailun, eläinten ja elintarvikkeiden myötä bakteerit leviävät maasta toiseen.
Resistenttien bakteereiden osuus vaihtelee maittain ja on yhteydessä mikrobilääkkeiden käyttöön kyseisessä maassa. Mikrobilääkkeiden käyttö ei kuitenkaan ole ainoa resistenssin esiintymistä lisäävä tekijä, vaan maailmanlaajuisesti lisääntyvän resistenssin taustalla on myös muita tekijöitä kuten maan sanitaatiotilanne ja korruptioaste.
Eläinlääkintähuolto kaikilla sektoreilla on siis tärkeää resistenssin torjunnassa; niin maltillinen mikrobilääkintä kuin toimiva ympäristöterveydenhuolto ovat tärkeitä.
One Health on tapa katsoa asioita yli lajirajojen
One Health- käsite sisältää ajatuksen, jonka mukaan ihmisten ja eläinten terveys on yhteydessä toisiinsa sekä ympäristöön, jossa ne elävät. Useat ihmisten taudinaiheuttajat ovat peräisin eläimiltä ja tarttuvat kontaktissa eläimiin tai välillisesti esimerkiksi elintarvikkeiden tai juomaveden välityksellä.
One Health-käsite on noussut tärkeään rooliin myös mikrobilääkeresistenssin torjunnassa.
Resistenttejä bakteereita tavataan niin elintarviketuotantoeläimillä, lemmikkieläimillä kuin toisinaan myös luonnoneläimillä. Huomio kiinnittyy eläinten ja ihmisten lisäksi myös kasveissa, maaperässä ja vesistöissä tavattaviin bakteereihin, jotka voivat toimia resistenssigeenien välittäjänä harmittomien bakteerien ja tautia aiheuttavien bakteerien välillä.
Tarvitsemme lisää tietoa mikrobilääkeresistenssistä One Health- näkökulmasta
Vuoden 2016 Eurobarometrikyselyssä selvitettiin EU-kansalaisten tietoja mikrobilääkkeistä ja mikrobilääkeresistenssistä. Suomalaisten tietämyksen aiheesta todettiin olevan eurooppalaisittain huippuluokkaa. Osaavana kansana suomalaiset erottuivat kyselyssä myös sillä, että keskimääräistä useampi kaipasi tietoa muun muassa mikrobilääkeresistenssin syntyyn vaikuttavista tekijöistä ihmisten, eläinten ja ympäristön välillä. One Health- aihe siis kiinnostaa suomalaisia, ja siitä tulisi olla tarjolla lisää tietoa.
Tiedontarpeeseen vastaaminen onkin tärkeä keino resistenssin torjunnassa. Tarvitaan paljon tutkimustietoa mikrobilääkeresistenssin synnystä ja leviämisestä sekä sen torjunnasta. Lisätietoa tarvitaan niin ihmisissä, eläimissä kuin elintarvikkeissa esiintyvistä resistenteistä bakteereista ja leviämisen torjuntakeinoista. Myös ympäristön roolista resistenssin synnyssä tarvitaan lisää tietoa: mikä on ympäristöön kuuluvaa, luonnollista resistenssiä ja mikä taas hankittua, lääkeaineiden liikakäytön aiheuttamaa resistenssiä? Lääkeaineiden luontoon päätymisestä tarvitaan yhteiskunnassamme niin ikään lisää tietoa, jotta torjuntatoimia voidaan rakentaa.
Eduskuntavaaliteemaksi mikrobilääkeresistenssin torjunta?
Eduskuntavaalit ovat tulossa, ja erilaiset yhteiskuntaa puhuttavat teemat nousevat keskusteluun.
Meidän tulisi rohkaista ehdokkaita mukaan keskusteluun mikrobilääkeresistenssin torjunnasta kysyen, kuinka Suomi varautuu tulevaisuuden uhkakuviin mikrobilääkeresistenssin saralla? Miten panostamme kansalliseen torjuntaan, entä mikä on kansainvälinen roolimme? Mikä rooli tulevaisuudessa on ympäristöterveydenhuollolla ja mikrobilääkeresistenssin torjunnalla?
Ennaltaehkäisevä työ jää usein piiloon, mutta esimerkiksi mikrobilääkeresistenssin torjunnassa maksaa varmasti itsensä takaisin. Kannustetaan ehdokkaita siis ottamaan teemaksi myös ympäristöterveys!
Annamari Heikinheimo
Kirjoittaja toimii yliopistonlehtorina eläinlääketieteellisen tiedekunnan Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastolla ja tekee tutkimusta liittyen zoonoottiseen mikrobilääkeresistenssiin. Tutkimusryhmän nettisivut: https://www.helsinki.fi/en/researchgroups/zoonotic-antimicrobial-resistance
Aiheesta lisää:
Varmistetusta laadusta jatkuvaan parantamiseen
/in blogi/by EnviroVetKuva: Marja-Liisa Ponsila
Vanhusten hoidon onneton tila on monien huolena keväällä 2019, muutamia kuukausia ennen eduskuntavaaleja. Laiminlyönnit eli epäonnistuminen lainsäädännön perusvaatimusten täyttämisessä on haitallista yrityksille ja hengenvaara asiakkaille.
Epäonnistumisella on myös poliittisia seuraamuksia: hallituksen ajama maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kamppailee eduskunnassa läpimenostaan. Huolta lisää se, että Valviran silmätikuksi päätyneillä vanhusten hoivayrityksillä on laatujärjestelmä, joka on auditoitu hyväksytysti.
Hallituksessa ja eduskunnassa haetaan kuumeisesti selkeitä ehdotuksia, joilla tilannetta voitaisiin parantaa ja ripeästä tilanteen hallinnasta voitaisiin vielä viestiä kansalaisille ymmärrettävästi. Yksi ehdotuksista on lainsäädäntöön kirjattava hoitajamitoitus ja toinen lisärahoitus vanhusten hoitoon.
Ministeri keskustelee yritysten edustajien kanssa ”vakavasti”. Vakavuudella on perusteensa, ovathan hoivayritykset haastaneet suosituksiin perustuvia, valvontapäätöksiin kirjattuja hoitajamitoituksia hallinto-oikeuksissa. Mitoitusta monimutkaisemmat vaihtoehdot eivät herätä kovinkaan suurta luottamusta juuri tällä hetkellä, kuten puoluejohtaja Orpo on päätynyt havaitsemaan.
Omaa vai viranomaisvalvontaa?
Viranomaisvalvonnan isännän roolia vannotaan jopa elintarvikelain muutosehdotuksen käsittelyn yhteydessä, vaikka omavalvonnalla on ollut lakiperusta jo vuosikymmenen ja kokemukset ovat myönteisiä. Asennemuutos julkisessa keskustelussa ei ole suuri ihme, kun Valvira joutuu tekemään päätöksiä alan suuryritysten Attendon ja EsperiCaren toimipaikkojen toiminnan lopettamisesta. Mitä tästä pitäisi ajatella? Miksi auditoitu laatu ei riittänytkään?
Kaikesta hurskastelusta huolimatta on selvää, että pelkin viranomaistoimin ei saada varmistettua sen enempää lainsäädännön vaatimusten täyttymistä kuin tuotteiden tai palveluiden laadun ylläpitämistäkään.
Organisaation laadun ulkoistaminen viranomaisille on lähinnä itsepetos, se ei yksinkertaisesti toimi. Lisäksi kokemuksemme mm. eläinten hyvinvoinnin viranomaisvalvonnasta osoittavat, että pelkällä valvontaresurssien lisäyksellä ei onnistuta parantamaan vaikuttavuutta, eläinten hyvinvoinnin parantumista, tai ainakin vaikuttavuuden lisäys on erinomaisen kallista.
Mitä laatu edellyttää?
Teoreettisesti tarkasteltuna laadun ylläpitäminen edellyttää kirjattuja ja julkilausuttuja kriteereitä, joihin toimija sitoutuu. Laatujärjestelmän avulla osoitetaan, että kriteerit täyttyvät. Kriteerit muodostetaan parhaimmassa tapauksessa asiakkaiden tarpeiden mukaisesti, kuitenkin niin, että lainsäädännön noudattaminen on aina osa vaatimuksia.
Omavalvonta on alkeellinen muoto laatujärjestelmästä, koska se sisältää vain tuon viimemainitun, lainsäädännön vaatimukset. Tarkastelussa on aina tuotteen tai palvelun laatu, mutta kyky tuottaa tavoiteltavaa laatua, eli yrityksen toiminta, on osa tarkastelutehtävää. Laatua ylläpidetään siis kirjallisesti, järjestelmällisesti ja julkisesti. Kriteerit koskevat sekä tuotteita, palveluja että toimintaa.
Professori Timo Hirvi, Mittatekniikan keskuksen entinen ylijohtaja pohtii Helsingin Sanomien kirjoituksessaan 2.2.2019 laadun mittaamisen ja julkisen tilaajaosaamisen puutteita. Hirven päähuomio kiinnittyy siihen, että suomalaisissa yrityksissä panostukset laadun hallintaan ovat poikkeuksellisen vaatimattomat kilpailijamaihin verrattuna.
Lähtökohtana vaatimuksenmukaisuus
Laatujärjestelmän sisäänrakennettu toimintatapa on vaatimuksenmukaisuuden varmistaminen, katseen suuntaaminen taaksepäin. Monella toimialalla on kultaisia sääntöjä ja hyviä käytäntöjä, meillä elintarvikealalla oikein viranomaisen vahvistamia hyvän hygieniakäytännön oppaita. Näitä on kirjattu osaksi omavalvontaa ja laatujärjestelmiä. Jos laatujärjestelmästä huolimatta epäonnistutaan, herää kysymys onko laadun vaatimukset eli kriteerit asetettu oikein, edes täyttämään lainsäädännön vähimmäisvaatimukset.
Organisaation toiminnan laadun varmistamiseen eli prosessien toiminnan tehostamiseen on olemassa hyviä menettelytapoja. Yksi suosituimmista ja ymmärrettävimmistä on Lean-toiminta, jossa prosessien kuvauksesta lähtien yksinkertaistetaan ja ”suoristetaan” organisaation työ- ja vaikuttavuusprosesseja. Mutta tällöinkin on kyse vain sovitun laadun tuottamisesta, toki aiempaa tehokkaammin.
Hyvät tulokset auditoinneista ja akkreditoinneista sekä eteneminen prosessien yksinkertaistamisessa voivat tuudittaa organisaation päättelemään, että asiat ovat järjestyksessä. Toinen virheemme on tällöin se, että emme havaitse sitä, että asiat ovat järjestyksessä vain suhteessa asetettuihin kriteereihin. Ja itse kriteerit voivat olla metsässä.
Ratkaisuna jatkuva parantaminen
Peräänkuulutan jatkuvaa parantamista ja tässä erityisesti organisaation asiakkaiden tarpeiden kuulemista. Ei ole vaikea havaita, että jatkuva parantaminen liittyy tiukasti laatutyön perheeseen. Demingin laatuympyrä eli Plan-Do-Check-Act -sykli on tuttu kaikille, jotka ovat päätyneet työskentelemään elintarvikevalvonnan valtakunnallisen monivuotisen valvontasuunnitelman parissa. PDCA-sykli ohjaa meidät suunnittelemaan toimintamme, mittaamaan, arvioimaan mittaustuloksia ja korjaamaan toimintaamme arviointien perusteella yhä uudestaan ja uudestaan. Ja valmiita, tarpeeksi laadukkaita ei olla koskaan.
Kun tähän laadun parantamisen kohoavaan spiraaliin otetaan mukaan asiakkaiden toiveet ja erityisesti tarpeet, huolellinen asiakkaiden prosessien ja tavoitteiden tunnistaminen ja halu auttaa asiakkaita menestymään, on menestysresepti koossa.
Työsuojelun ja erityisesti ydinvoimaloiden rakentamisen työsuojelun valvonnan yhteydessä tarkastelun ensimmäinen kohde on turvallisuuskulttuuri. Jos asenne ei ole kunnossa, on turha rypistellä myöskään pikkuseikkojen kanssa. Jos taas asenne on kunnossa, työturvallisuusvelvollisuus edistää yritystä hyödyttäviä ja kustannuksia alentavia toimintatapoja.
Analogisesti elintarvikevalvonnalta ja sen asiakkailta voidaan odottaa laatukulttuuria, halua parantaa toimintaa jatkuvasti. Sinne siis, kohti rikasta laatukulttuuria.
Matti Aho
10.2.2019
Kirjoittaja on pääjohtaja emeritus (Evira) ja kokenut elintarviketurvallisuuden kehittäjä