Kurkistus Oivan konepellin alle
EnviroVet toteutti keväällä Oiva-interkalibroinnin LaatuNet-laadunhallintajärjestelmää käyttävissä valvontayksiköissä. Interkalibroinnilla tarkoitetaan menetelmien ja toimintatapojen systemaattista vertailua. Harjoituksessa toteutettiin myymälöihin kohdistettuja elintarvikehuoneistotarkastuksia, jossa osallistujat eli kuntien terveystarkastajat toisistaan riippumatta tarkastivat saman kohteen Oiva-ohjeiden mukaisesti. Harjoitus koostui yhteensä 13 arviointikohdasta kuvitteellisen myymälän eri osa-alueilla. Harjoitukseen osallistui yhteensä 115 tarkastajaa 26 eri valvontayksiköstä.
Olin mukana suunnittelemassa harjoitusta, jossa pyrittiin luomaan mahdollisimman oikealta tuntuva tarkastustilanne, tietenkin vain kuvien ja taustatekstin avulla. Suunnitteluprosessi oli hyvin mielenkiintoinen ja vaati asettumista tarkastajan saappaisiin: miten tilanne kuvataan niin, että kohde pystytään tarkastamaan annettujen tietojen ja kuvien perusteella? Suunnittelun edetessä mietin myös, mitkä ovat edellytykset tehdä yhdenmukaisia tarkastuksia ja kuinka todennäköisiä ne ovat? Siksi oli hienoa päästä mukaan kurkistamaan Oivan konepellin alle ja katsoa, toimiiko Oiva yhtenäisen tarkastuksen välineenä.
Tasapuolisuutta tarvitaan
Oiva-tarkastusten yhdenmukaisuus on ollut kestopuheenaihe kaupan ja elintarvikevalvontaviranomaisten välillä jo pitkään. Kun Oiva tuli vuonna 2013 myymälöiden valvontaan, suhtauduimme siihen varoen ja epäillen, mutta samalla kuitenkin toivoen, että Oiva yhtenäistää tarkastuksia ja tekee elintarvikevalvonnasta tasapuolista myös kaikille kaupan toimijoille.
Tasapuolisuudella tarkoitan sitä, että kaupan yrityksille ja myymälöille annetaan mahdollisuus toimia samoilla edellytyksillä kuin naapurimyymälässä tai myymälässä aivan toisella puolella Suomea, tietenkin näin elintarvikevalvonnan näkökulmasta katsottuna.
Tai kehittää myymälöiden toimintaa laajallakin skaalalla ketjuittain, jolloin esimerkiksi sama uusi myymäläkonsepti otetaan käyttöön onnistuneesti sekä Helsingissä että Rovaniemellä. Ja ettei saman toiminnan aloittaminen aiheuta naapurimyymälälle aivan erilaisia kustannuksia riippuen siitä, miten kyseisen valvontayksikön vaatimukset vaihtelevat.
Arvosanat jakautuivat
Harjoituksen tuloksien mukaan myymälöiden eri osa-alueiden tarkastukset tehtiin suurimmaksi osaksi yhdenmukaisesti. Eroja todettiin annetuissa arvosanoissa valvontayksiköiden ja jopa saman valvontayksikön eri tarkastajien välillä. Suurinta hajontaa todettiin A- ja B-arvosanojen välillä. Tähän auttaisi epäilemättä A- ja B-arvosanojen yhdistäminen, kuten harjoituksen loppuraportissa todettiin.
Jaan huolen harjoituksessa havainnoiduista arvioinneista, joissa samasta arviointikohteesta annetut arvosanat jakautuivat lähes tasan kaikkien arvosanojen kesken. Näitä arviointikohteita oli viisi ja määrä on mielestäni huolestuttavan suuri. Arvioidun kohteen korjaaminen arvosanasta D arvosanaan A voi vaatia suurtakin taloudellista panostusta. Toimijan pitää siis voida luottaa arvion oikeudenmukaisuuteen ja lainmukaisuuteen, jotta panostuksella on riittävät ja pitävät perusteet.
Myös arvosanojen perusteluissa oli huolestuttavaa jakautumista annettujen arvosanojen kesken. Loppuraportin mukaan A- ja B-arvosanojen yhteyteen oli yhteensä noin 60 prosenttia vastaajista valinnut perusteluksi lainsäädännön tai ohjeiden vastaisuuden tai elintarviketurvallisuuden vaarantumisen, jotka ovat C- ja D-arvosanojen perusteita. Todellisessa tarkastuksessa tämä aiheuttaa hämmentävän tilanteen tarvittavista toimenpiteistä ja tarkastuksen uskottavuudesta.
Koulutusta ja vuorovaikutusta
Monet arviointitapahtumat ja niistä annetut arvosanat olisivat varmasti näyttäytyneet toisenlaisina, jos tilanteet olisivat olleet oikeita tarkastuksia, ja tarkastaja ja myymälän edustaja olisivat päässeet keskustelemaan kohteesta, sen ominaisuuksista ja siinä havaituista puutteista. Hyvä vuorovaikutus valvojan ja valvottavan kesken onkin mielestäni olennaista ja erittäin tärkeää elintarvikevalvonnassa. Kysymällä ja vastaamalla saadaan moni asia selväksi oli sitten kyseessä tarkastajan vaatimus tai toimijan oma toiminta.
Vuorovaikutusta tarvitaan myös valvontayksiköissä ja valvontayksiköiden välillä.
Yhteisten linjausten tekeminen ja niiden perusteiden perusteellinen läpikäynti antavat myös toimijoille paremmat mahdollisuudet onnistua toiminnassaan ja toimia lainsäädännön mukaisesti.
Koulutuksen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Oiva-ohjeiden soveltamisesta ja arvosanojen perusteista on tärkeää järjestää koulutusta elintarviketarkastajille ja valvontayksiköille. Myös valvontayksiköiden välistä keskustelua on hyvä lisätä. Ruokavirastolla on näissä olennainen rooli – onhan se nykyään valmentaja eikä enää pelkkä valvoja.
Anna Salminen
elintarvikeasiantuntija
Päivittäistavarakauppa ry
