Eläinsuojeluvalvonnan valtakunnallinen harjoitus nosti esiin kehitystarpeita

Eläinsuojeluvalvonnassa todettiin paljon hyviä käytäntöjä, mutta päädyttiin myös antamaan useita suosituksia toiminnan yhtenäistämiseksi ja oikeusturvan lisäämiseksi 

Harjoituksen kohderyhmänä olivat kunnalliset valvontaeläinlääkärit ja eläinsuojeluvalvontaa potilastyön ohella tekevät kunnaneläinlääkärit. Harjoitus toteutettiin 26.10.-5.11.2020 ja siihen osallistui enimmillään 79 eläinlääkäriä ympäri Suomea. Valvontaeläinlääkärin virkoja on Suomessa 74,5 (2019). 

Harjoitusta varten oli valmisteltu kuvitteellinen eläinsuojelutapaus. Tarkoituksena oli selvittää, esiintyykö saman tapauksen ratkaisemisessa merkittävää vaihtelua.  Suunnittelutiimiin kuuluivat edustajat ympäristöterveyden laatujärjestelmä LaatuNetistä, aluehallintovirastoista, Suomen Eläinlääkäriliitosta ja Helsingin poliisista. 

Harjoitus käynnistyi hieman epämääräisellä ilmoituksella, jossa ohikulkija epäili puutteita lampaiden hoidossa. Harjoituksen edetessä tapauksessa kävi ilmi vakavia ongelmia eläinten hoidossa, ruokinnassa ja pitopaikassa. Myös eläinten merkinnässä ja rekisteröinnissä oli puutteita – kaikki käytännössä usein eteen tulevia tilanteita.  

Menettelytavoissa vaihtelua 

Pääosin eläinlääkärit toimivat harjoituksessa yhdenmukaisesti suorittamalla tarkastuksen ja ryhtymällä toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Tarkastuksilla keskityttiin havainnoimaan samoja asioita ja suurin osa eläinlääkäreistä päätyi eläinsuojelulain 42 tai 44 § mukaisiin toimenpiteisiin: omistajalle annettiin määräyksiä ja/tai eläinlääkärit ryhtyivät kiiretoimenpiteisiin eli hankkivat eläimille rehua ja hoitoa ja tarvittaessa lopettivat eläimiä. Rikosilmoituksen tekivät lähes kaikki vastaajat (91 %).  

Jonkin verran toiminnassa kuitenkin todettiin vaihtelua. Kaikki osallistujat eivät ottaneet tapausta vireille heti ensimmäisen ilmoituksen perusteella eikä yhteisiä ohjeita vireille ottamisesta ollut käytössä. Tapauksen kiireellisyyden arviointi tehtiin myös eri tavoin ja siinä päädyttiin erilaisiin lopputuloksiin. Varsinainen kiireellisyysluokitus oli käytössä vain muutamassa organisaatiossa.  

Osa eläinlääkäreistä ryhtyi kiiretoimenpiteisiin jo alkuvaiheessa ja osa vasta uusintatarkastuksella. Pieni osa ei ryhtynyt lainkaan kiiretoimenpiteisiin. Annettaessa määräyksiä joihinkin toimenpiteisiin, kuten tilojen korjaamiseen, annettiin eri pituisia määräaikoja.  

Eniten vaihtelua todettiin hallinnollisissa menettelyissä, kuten asiakirjojen ja tapauksen käsittelyn eri vaiheiden tallentamisessa, asiakirjojen toimittamisessa ja tapausten sulkemisessa.  

Parityöskentely vaikuttaa olevan monessa organisaatiossa vakiintunut käytäntö. Moni eläinlääkäri kertoi kuitenkin työskentelevänsä edelleen yksin ja myös tarkastukselle lähdettiin yksin, vaikka esitiedoissa oli useita, mahdollisesti turvallisuuden vaarantavia yksityiskohtia ja esitietojen perusteella vakavaa eläinsuojelulain rikkomista oli jo syytä epäillä.  

Valtakunnallisia ohjeita kaivataan 

Eläinsuojeluvalvonnan yhtenäisten, valtakunnallisten ohjeiden puuttuminen näkyi harjoituksessa vaihteluna tapausten vireille ottamisessa ja toimenpiteisiin ryhtymisessä sekä yksittäisinä virheellisinä toimintatapoina. Nämä eroavaisuudet saattavat aiheuttaa vaihtelua myös asiakkaiden kohtelussa eri puolilla Suomea ja vaarantaa tapausten käsittelyn loppuunsaattamisen.  

–Koska eläinsuojeluvalvonta on valtion työtä, tulisi ohjauksen olla yhtenäistä koko maassa, harjoitusta koordinoinut eläinlääketieteen tohtori, erikoiseläinlääkäri Outi Lepistö toteaa. –Selvät toimintaohjeet tehostavat ja yhdenmukaistavat valvontaa. Kun kyseessä vielä on toimiala, jossa käytetään merkittävää julkista valtaa puuttumalla ihmisten perusoikeuksiin, on oikeista menettelytavoista huolehdittava myös oikeusturvan takia, hän tarkentaa. 

Tulosten perusteella annettiin eläinsuojeluvalvontaa ohjaaville tahoille useita suosituksia yhtenäisten ohjeiden ja koulutuksen laatimiseksi. Lisäksi suositellaan yhteistyötä poliisin kanssa tiivistettäväksi.  

Eläinlääkäreiden kokemien väkivalta– ja uhkatilanteiden takia eläinsuojelutarkastukset suositellaan tehtäväksi pääsääntöisesti parityöskentelynä. -Tämä lisää myös valvonnan laatua ja objektiivisuutta, kun tarkastushavaintoja, dokumentointia ja päätöksiä tehdään yhdessä, Lepistö lisää. 

Loppuraportti on toimitettu Ruokavirastolle, maa- ja metsätalousministeriölle ja aluehallintovirastoille. 

Lisätiedot: 

Outi Lepistö p 045 895 7705, outi.lepisto@envirovet.fi