Hyvä renki, huono isäntä -Kun työkaluista tuli toimintaa rajoittavia
Joskus tuntuu, että asiantuntijuus on vaarassa jäädä kiireisen perustyön jalkoihin ja tartumme liian hanakasti tarjolla oleviin helppoihin työkaluihin. Työkalut sinänsä ovat oivallinen apukeino, mutta väärin painotettuna ne voivat estää asiantuntevan ja laadukkaan työn tekemisen.
Valvontaa tilanteen mukaan
Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma on oikeutetusti koko toiminnan selkäranka. Se tuo ryhtiä toimintaan ja auttaa arvioimaan resursseja, työajan käyttöä ja budjetointia.
Liian usein suunnitelmiin kuitenkin tyydytään kopioimaan alkuperäisen mallin tekstejä sellaisenaan, vain hieman paikallisuutta lisäillen. Vielä huolestuttavampaa on se, että usein kuulee perusteluna jonkin tekemättä jättämiselle, että ”sitä ei lue valvontasuunnitelmassa”.
Elävässä elämässähän mikään ei pysy stabiilina vuotta, eikä etenkään montaa vuotta. Valvontasuunnitelman alkuperäinen tarkoitus ei liene ollut rajoittaa valvojia jättämään tekemättä jotain, mikä vaikuttaisi ajankohtaiselta ja tärkeältä, mutta ei ole aikanaan laaditun suunnitelman mukaista. Valvonnan tarvetta ja tilannetta kentällä pitäisi jatkuvasti peilata ja tehdä isompia tai pienempiä korjausliikkeitä tilanteen niin vaatiessa.
Tautitaakka haltuun?
Trendiseurantaa tehdään jo joissain yksiköissä osana epidemiatyöryhmän toimintaa. Tämä on loistava tapa suunnata valvontaa juuri sinne, missä sitä omalla alueella tarvitaan.
Kuitenkin epidemiaselvityksetkin helposti typistyvät valmiiksi otsikoitujen alakohtien täyttämiseksi. Saatamme unohtaa, että ympäristöterveydenhuolto on paljon vartijana väestön terveyden edistämisessä ja tautitaakan pienentämisessä. Tarvitaan kriittistä, analyyttistä ja tieteelliseen ajattelutapaan perustuvaa puntarointia ja tilastollista näkökulmaa.
Tässä pitää usein astahtaa askel kauemmas voidakseen nähdä kokonaisuuden paremmin.
Ongelmana voi kuitenkin olla, että olemme unohtaneet, miten tehdään analyyttistä arviointia. Kuka enää muistaa, että riskinarviointi on tieteellinen, monivaiheinen prosessi? Arvioimmeko epidemioiden lisäksi muussakin toiminnassamme riskin yleiskuvaa, annosvasteita, altistumista ja vaikutusmekanismeja niin, että johtopäätöksemme kestävät myös kriittisen tarkastelun vai tyydymmekö pitämään riskinarviointia vain keskusvirastojen taulukoiden oikean sarakkeen löytämisenä? Epidemiologian menetelmien ja tieteellisen riskinarvioinnin lisääminen vaikkapa koulujen sisäilmaongelmien työkalupakkiin toisi kaivattua selvyyttä kaaoksen keskelle ja objektiivisuutta päätöksentekoon.
Hyvä paha joustavuus
Joustavuus on päivän sana. Usein kuitenkin unohdamme, että joustavuus terminä on alun perin tarkoittanut lainsäädännön joustoja, ei kentällä tapahtuvaa vaatimustason joustoa. Lainsäädäntö itsessään perustuu monessa kohtaa jo aikanaan taustatyöksi tehtyihin, laajoihin tutkimusaineistoihin perustuviin riskinarviointeihin. Siksi sen antama minimitaso on turvallinen ja asiantunteva lähtökohta.
Suomi on edelläkävijä komissiolle tehtyjen notifikaatioiden määrässä. Voisiko joustavuus jossain tapauksissa tarkoittaakin oman toiminnan joustoa, suuntaan taikka toiseen? Entä teemmekö oman toimintamme systemaattista arviointia ja alistammeko sen myös ulkopuolisten asiantuntijoiden arvioitavaksi?
Ympäristöterveydenhuolto on kriittinen toimiala, eikä seurausten kanssa ole leikkimistä.
One Health –konsepti haastaa koko maapalloa. Sisäilmaongelmat ryöpsähtelevät valtoimenaan. Jo tällä hetkellä Euroopassa kuolee vuosittain 25 000 ihmistä antibioottiresistenssin seurauksena. Listeria nostaa aina vain päätään ja kuolleisuus siihen on suuri.
On siis tärkeää tietää, mitä omasta toiminnasta tai toimimatta jättämisestä todellisuudessa seuraa. Tärkeä osa riskinhallintaa on myös oman osaamisen systemaattinen arviointi ja kehittäminen.
Tilastot hyötykäyttöön
Arkipäivän päätöksenteon taustalle tarvitaan siis mutun tilalle asiantuntemusta, tieteellisten tutkimustulosten laajaa hyödyntämistä, omasta osaamisesta huolehtimista ja jatkuvaa, pään sisäistä riskinarviointia. Toiminnan tuloksia on avoimesti katsottava muustakin kuin oman organisaation näkökulmasta.
Päätöksenteon toimialalla, jossa kyseessä on ihmisten ainutkertainen terveys, tulisi aina perustua analyyttiseen dataan eikä resursseihin, helppouteen tai totuttuun tapaan – asiakkaiden tai poliitikkojen usein lyhytnäköisistä ja vaihtuvista mielipiteistä puhumattakaan.
Viranomaisella on aina myös laajempi yhteiskunnallinen tehtävä ja sen tärkeimpiä osatekijöitä länsimaisessa oikeuskulttuurissa ovat riittävän turvamarginaalin laatiminen ja heikompien suojelu.
Tiedon keruu ja sen käsittely on tärkeä osa vaikuttavuuden arviointia, mutta tässä on syytä olla varovainen. Liian nopeasti tehdyt ja pelkkiin lukuihin perustuvat johtopäätökset vievät helposti harhaan.
LaatuNet-palvelun tärkein tehtävä on nostaa ympäristöterveydenhuollon asiantuntijuus ja osaaminen keskiöön ja antaa siihen tarvittavat keinot. Parhaillaan työstämme valtakunnallista yhteenvetoa ympäristöterveydenhuollon tuloksista. Tilastojen taakse ei kuitenkaan saa hukkua yhtään menetettyä terveyttä tai elämää. Muistetaan, miten tärkeällä paikalla olemme!
Outi Lepistö
Kirjoittaja on laadunhallinnasta innostunut ympäristöterveydenhuollon asiantuntija ja LaatuNetin kehittäjä
