– NOKIAN VESIKRIISI MULLISTI ELÄINLÄÄKÄRIN MAAILMAN JA URAN
Outi Lepistö tuskin olisi arvannut lapsena leikkiessään eläinsairaalaa, että haave vie hänet Vuoden eläinlääkäriksi, uraauurtavaksi väitöskirjatutkijaksi – ja lopulta ympäristöterveydenhuollon laadunhallinnan huippuasiantuntijaksi.
Kansa muistaa hänen kasvonsa Nokian vuoden 2007 vesikriisistä. Pirtevan – Pirkkalan ympäristöterveydenhuollon yksikön – ympäristöterveyspäällikkönä hänen tehtävänsä oli jäljittää ja hoitaa traagisen onnettomuuden seuraukset. Nokian kaupunki kuului Pirtevan toimialueeseen.
Envirovet Oy:n omistaja Outi Lepistö kiiruhtaa haastatteluun toimistoltaan Kirkkonummelta. Stereotypia kireästä, kelloa vilkuilevasta yritysjohtajasta murtuu pian. Lepistö ei olekaan yrittäjä siksi, että se olisi hänellä erityisemmin verissä vaan yksinkertaisesti siksi, että ympäristöterveydenhuollon laatujärjestelmiin keskittyviä työpaikkoja on Suomessa vähän.
Lepistön yritys Envirovet Oy on kehittänyt muun muassa digitaalisen laadunvalvontajärjestelmän, jonka asiakkaina ovat niin Evira kuin monet ministeriöt ja julkishallinnon toimijat.
Lepistö suhtautuu laadunvalvontaan tutkijan intohimolla, tarkkuudella – ja paljon kokeneen ammattilaisen huumorilla.
– Jonkun pitää olla se ikävä ihminen, hän naurahtaa.
Envirovet Oy sai hiljan yhteiskunnallisen yrityksen merkin, mikä on Lepistölle tärkeää: hänen ammatillinen motivaattorinsa on aina ollut hyödyn tuottaminen yhteiskunnalle.
“Ympäristöterveydenhuollossa on kyse heikompien suojelemisesta” sanoo Lepistö.
Väitöskirja tuki yrittäjäksi ryhtymistä
Siemenet yrittäjyyteen kylvettiin jo väitöskirjan valmisteluaikana. Outi Lepistön väitöskirja ”Hyvän hallinnon periaate ympäristöterveydenhuollon pakkokeinomenettelyssä” oli poikkitieteellisyydessään eläinlääketieteen alalla poikkeuksellinen.
Eläinlääketieteessä tehdään harvoin monografiaväitöskirjoja, vielä harvemmin juridiikkaa ja hallintotiedettä yhdisteleviä. Valmistuttuaan kirjasta tuli uusia uria aukova. Eläinlääkäriliitto osti sen oikeudet ja sitä on käytetty kunnissa alan käsikirjana.
Vuonna 2008 valmistuneen väitöskirjan löydökset ovat yhä ajankohtaisia ja paikkansapitäviä – tässä tapauksessa valitettavasti.
Tutkimuksessa analysoitiin sekä suomalaista oikeuskäytäntöä ympäristöterveydenhuollon pakkokeinomenettelyn osalta sekä yli 200 kunnan ja valtion virkaeläinlääkärin tekemää pakkokeinopäätöstä erityisesti toimijoiden oikeusturvan toteutumisen ja pakkokeinomenettelyn vaikuttavuuden kannalta. Tulokset osoittivat, että asianosaisten oikeusturva toteutui paikoin erittäin heikosti. Päätösten perusteluissa oli virheitä ja puutteita ja käytännöt vaihtelivat merkittävästi kunnittain.
– Nyt, kun pidän aiheesta koulutuksia, huomaan, että kunnissa kärsitään samoista ongelmista ja hankaluuksista. Juristeja on liian vähän ja malleja ja ohjeistuksia on huonosti saatavilla.
Lepistö alkoi kirjoittaa väitöskirjaansa työelämän tarpeen pohjalta. Työskennellessään tarkastuseläinlääkärinä Säkylässä hän joutui itse käyttämään pakkokeinoja ja havaitsi kaiken niihin liittyvän juridisen epävarmuuden.
Samaan aikaan Lepistö teki ympäristöterveydenhuollon erikoiseläinlääkärin opintoja. Aiheesta kiinnostuneena Lepistö lähetti kuntiin aineistopyyntöjä pakkokeinoista. Materiaalia kertyi niin paljon, että Lepistö kääntyi erikoistumisopintojensa ohjaajan puoleen hämmentyneenä.
– Ei kun väitöskirjaa tekemään, totesi ohjaaja.
Lepistö otti oheen lisää opintoja muun muassa hallintotieteen alalta. Onnenpotku oli myös ohjaaja: professori Kauko Heuru ymmärsi aiheen tärkeyden – bonuksena professorin eläinlääkäripuoliso.
– En olisi keneltäkään muulta saanut sellaista ohjausta, kiittelee Lepistö.
Nokian vesikriisi lähtemätön kokemus
Ennen yrittäjyyttä ja väitöskirjaa Outi Lepistö ehti tehdä varsin monipuolisia eläinlääkärin töitä. Tehtyään aluksi kliinisiä töitä eläinten parissa Lepistö hakeutui Mäntsälään ympäristöterveydenhuollon johtajaksi. Työ kiinnosti, sillä eläinlääketieteen opinnoissa on paljon mikrobiologiaa, toksikologiaa ja epidemiologiaa, jotka pätevöittävät monenlaiseen. Suuri osa ihmistenkin sairauksista on eläinperäisiä zoonooseja.
Mäntsälästä Lepistö meni vuodeksi merivoimien eläinlääkäriksi, hoitaen sielläkin ympäristöterveyskysymyksiä sisäilmasta maa-alueiden pilaantumiseen.
Seuraavaksi toiveena oli työpaikka maaseudulla, syynä kasvanut perhe. Lepistö siirtyi Satakuntaan tarkastuseläinlääkäriksi. Työ oli käytännössä valvontaeläinlääkärin tehtävä kolmessa eri teurastamossa. Tässä työssä pakkokeinomenettelyt tulivat tutuiksi: uran varrelle sattui vakavia, tuomion saaneita tapauksia.
– Työskentely-ympäristö oli muutenkin karu: kylmää, märkää, meluisaa, ja työ alkoi aamuyöstä. Ja onhan teurastamon perustehtävä eläinten tappamista – James Herriot –tyyppiset idylliset eläinlääkärivisiot ovat siitä kaukana, Lepistö muistelee.
Työ kuitenkin toimi perustana väitöskirjalle. Eivätkä Säkylän haasteet olleet kovinkaan hurjia verrattuna siihen, mitä Lepistön eteen tuli hänen seuraavassa tehtävässään Pirtevan, kuuden kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontayksikön, ympäristöterveyspäällikkönä.
– Ympäristöterveyspäällikön titteli kuulosti hirveän tylsältä. Hain kuitenkin työtä ja tulin valituksi. Tylsää se ei todellakaan ollut, Lepistö hymyilee.
Vesikriisin kasvot
Nokian vuoden 2007 vesikriisi yllätti mittakaavallaan kaikki. Noin 400 000 litraa kiintoaineksesta puhdistettua jätevettä sekoittui kaupungin juomaveteen inhimillisen virheen seurauksena, aiheuttaen tuhansien sairastumisen, kolme kuolemaa sekä viikkokausien juomakiellon kaupungin veteen. Viranomaisvalvonnasta vastaavana päällikkönä kriisi työllisti Outi Lepistöä yötä päivää. Lepistö myös antoi kriisille kasvot.
Tänäkin päivänä ihmiset saattavat tunnistaa hänet kadulla. Lepistö oli median käytettävissä, antoi kaiken tiedon, ja myös hörppäsi ensimmäiset kulaukset uudelleen avatusta vesihanasta.
– Kyse oli uskomattomasta määrästä onnettomia yhteensattumia. Kriisin mittasuhteet yllättivät, ei sitä aluksi kukaan tajunnut.
Kriisi myös muutti Lepistön oman maailmankuvan.
– Tajusin, että milloin vain voi tapahtua mitä vain. Varautuminen ei ole hätävarjelun liioittelua. Valmiutta pitää ylläpitää ja tilanteita myös harjoitella.
Historiallinen vesikriisi sai luonnollisesti myös ministeriön liikkeelle. Toimenpideohjelmia laadittiin.
Lepistö myös oli tiukkana. Vaikka puhtaita vesinäytteitä jo annettiin, hän ei antanut lupaa alkaa käyttää kunnan vettä ennen kuin kaikki liitokset ja pienimmätkin riskitekijät oli moneen kertaan tarkistettu. – Silloinkin olin se ikävä ihminen, Lepistö naurahtaa.
Lepistön ansiot vesikriisin hoitamisessa eivät jääneet huomiotta. Hänet muun muassa valittiin vuoden eläinlääkäriksi vuonna 2009.
Vesikriisin jälkeen Lepistö kiinnostui laadunhallinnasta. Hän kouluttautui ISO-pääauditoijaksi ja teki laatutyötä työn ohessa. Vuonna 2014 hän jäi Pirtevasta vuorotteluvapaalle, jonka aikana kypsyi ajatus jäädä kokonaan Envirovet Oy:ta johtamaan.
Outi Lepistöllä on tutkijan mielenlaatu. Ympäristöterveydenhuollon laadunvalvontaan pätee sama, kuin väitöstyöhön tai vaikkapa Nokian vesikriisin hoitamiseen: asiantuntijalla on asiantuntijan vastuu – tänäkin aikana, kun tiedettä ja tieteellistä tietoa usein aliarvioidaan.
– Meneillään oleva norminpurku on johtanut siihen, että meillä on muun muassa tietyissä elintarvikehygienian kysymyksissä höllemmät normit kuin Itä-Euroopassa.
Lepistön yritys tarjoaakin elintarviketurvallisuuden opintokokonaisuuksia ja varsin tiukkoja auditointeja.
– Ympäristöterveydenhuollon laiminlyönnit voivat johtaa valtavaan inhimilliseen kärsimykseen. Asiantuntijoiden on sanottava se ääneen ja nostettava turvamarginaalit riittävän korkealle.
Tieteellinen koulutus antaa ymmärrystä myös siitä, että luvut voivat valehdella.
-Siksi tarkastelen tietokantoja myös siitä näkökulmasta, että ne voivat vääristellä kokonaisuutta, hän jatkaa.
Lapsuuden haaveammatti on vienyt Outi Lepistön pitkälle. Jääkö eläinlääkärin työlle enää lainkaan aikaa?
– Kliininen työ kehittyy nopeasti ja sitä pitäisi seurata jatkuvasti. Se ei ole ollut minulle mahdollista. Joudun tyytymään naapuruston kissojen ja koirien rokottamiseen, Lepistö hymyilee.
Suomalaisen ympäristöterveydenhuollon laadun kannalta varmasti hyvä niin.
Polemiikki 2/2018
teksti: Salla Nazarenko
kuvat: Merja Ojala
Digitaalinen ympäristöterveys?
/in blogi, LaatuNet/by EnviroVetValtiovarainministeriö julkaisi digitalisoinnin periaatteet helmikuussa 2016 osana hallituksen kärkihanketta. Digitalisoinnin periaatteet toimivat yhteisinä pelisääntöinä kaikkialla julkishallinnossa.Digitalisoinnin yhdeksän periaatetta ovat:
– Kehitämme palvelut asiakaslähtöisesti
– Poistamme turhan asioinnin
– Rakennamme helppokäyttöisiä ja turvallisia palveluita
– Tuotamme asiakkaalle hyötyä nopeasti
– Palvelemme myös häiriötilanteissa
– Pyydämme uutta tietoa vain kerran
– Hyödynnämme jo olemassa olevia julkisia ja yksityisiä sähköisiä palveluita
– Avaamme tiedon ja rajapinnat yrityksille ja kansalaisille
– Nimeämme palvelulle ja sen toteutukselle omistajan
Osallistu ympäristöterveydenhuollon johtamisen kehittämiseen
/in uutiset, Uncategorized/by EnviroVetHaluatko vaikuttaa ympäristöterveydenhuollon johtamisen kehittämiseen? Vastaa allaolevaan kyselyyn, jos toimit ympäristöterveydenhuollon tehtävissä. Tulokset hyödynnetään myös LaatuNetin johtamisosion kehittämisessä.
Olen Espoon seudun ympäristöterveydestä opintovapaalla oleva terveystarkastaja Tuija Myllymäki.
Opiskelen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Hämeen Ammattikorkeakoulussa.
Opintoihini sisältyy opinnäytetyö, jonka avulla kehitetään johtamistyötä ympäristöterveydenhuollossa. Yhteistyökumppanikseni lopputyön toteutukseen olen saanut ympäristöterveyden laatujärjestelmän kehittämisestä vastaavan asiantuntijaorganisaation EnviroVetin.
Lopputyöhön sisältyy kaksi kyselytutkimusta. Ensimmäinen kysely on suunnattu ympäristöterveysyksiköiden johtajille ja esimiestehtävissä työskenteleville. Tämä johtajille ja esimiehille suunnattu kysely on tämän viestin liitteenä. Toivon, että edelleen lähetätte tämän kyselyn vastattavaksi kaikille oman ympäristöterveysyksikkönne johtajille ja esimiehille.
Linkki johtajille ja esimiehille suunnattuun kyselyyn:
https://link.webropolsurveys.com/S/7D5BA629ACC1AA6C
Toinen kysely suunnataan ympäristöterveysyksiköiden työntekijöille. Työntekijöille suunnattu kysely lähetetään erillisenä viestinä yleisten yksikkökohtaisten sähköpostiosoitteiden kautta. Työntekijäkysely toivotaan edelleen lähetettävän vastattavaksi kaikille ympäristöterveyden työntekijöille.
Linkki työntekijöille suunnattuun kyselyyn:
https://link.webropolsurveys.com/S/7600493CABB54E90
Kyselyyn vastaaminen kestää 5-10 minuuttia.
Molempien kyselyjen vastausaika päättyy 18.4.2019. Kyselylinkit julkaistaan myös LaatuNetissä. Kyselyyn vastaaminen tapahtuu nimettömänä, eikä vastauksia voida yhdistää vastaajiin, eikä valvontayksiköihin. Kyselystä ei ole mahdollista tehdä ja tulkita yksikkökohtaisia tuloksia.
Kyselyillä on tarkoitus kartoittaa johtamisen nykytilaa, sen haasteita sekä johtamisen kehitystarpeita. Kyselyn tulokset julkaistaan LaatuNetissä ja ne toimitetaan tiedoksi myös kaikille ympäristöterveysyksiköille kesän aikana.
Vastaamalla tähän kyselytutkimukseen olette mukana lisäämässä ympäristöterveyden johtamisen osaamista valtakunnallisesti.
Tervetuloa mukaan kehitystyöhön!
Ystävällisin terveisin
Tuija Myllymäki YAMK-opiskelija, Hämeen Ammattikorkeakoulu
tuija.myllymaki@student.hamk.fi
gsm. 0400325141
Maaliskuun LaatuNet-uutiset
/in uutiset, Uncategorized/by EnviroVetOne Health – ympäristöterveys yhteisellä asialla mikrobilääkeresistenssin torjunnassa
/in blogi, LaatuNet/by EnviroVetEnnusteiden mukaan moniresistenttien bakteerien aiheuttamiin infektioihin kuolee muutaman vuosikymmenen kuluttua enemmän ihmisiä kuin tänä päivänä syöpätauteihin.
Tieto on pysäyttävä. Tulevaisuudessa edessämme voi olla tilanteita, joissa tuntemamme henkilö kuolee tavanomaiseen infektioon sen vuoksi, ettei tautiin ole tehokasta lääkettä. Toisaalta voimme myös itse sairastua henkeä uhkaavaan infektioon. Yhä useammin ollaan myös tilanteessa, jossa potilas menetetään tehokkaan hoidon puutteessa.
Mikrobilääkeresistenssiä verrataan ilmastonmuutokseen
Mikrobilääkeresistenssiä verrataan ilmastonmuutokseen, sillä sen esiintyminen lisääntyy bakteereissa kaikkialla maailmassa, kaiken aikaa. Vertaus ilmastonmuutokseen on osuva myös siksi, että ilmiö on luonnollinen – bakteereilla arvellaan esiintyneen resistenssiä kautta historian.
Viimeisen sadan vuoden aikana käyttöönotetut mikrobilääkkeet ovat kuitenkin saaneet aikaan valtavan kiihtymisen resistenssin kehityksessä. Vaikka resistenssitilanne on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa edelleen moniin maihin verrattuna maltillinen, on kehityssuunta täälläkin epäsuotuisa. Matkailun, eläinten ja elintarvikkeiden myötä bakteerit leviävät maasta toiseen.
Resistenttien bakteereiden osuus vaihtelee maittain ja on yhteydessä mikrobilääkkeiden käyttöön kyseisessä maassa. Mikrobilääkkeiden käyttö ei kuitenkaan ole ainoa resistenssin esiintymistä lisäävä tekijä, vaan maailmanlaajuisesti lisääntyvän resistenssin taustalla on myös muita tekijöitä kuten maan sanitaatiotilanne ja korruptioaste.
Eläinlääkintähuolto kaikilla sektoreilla on siis tärkeää resistenssin torjunnassa; niin maltillinen mikrobilääkintä kuin toimiva ympäristöterveydenhuolto ovat tärkeitä.
One Health on tapa katsoa asioita yli lajirajojen
One Health- käsite sisältää ajatuksen, jonka mukaan ihmisten ja eläinten terveys on yhteydessä toisiinsa sekä ympäristöön, jossa ne elävät. Useat ihmisten taudinaiheuttajat ovat peräisin eläimiltä ja tarttuvat kontaktissa eläimiin tai välillisesti esimerkiksi elintarvikkeiden tai juomaveden välityksellä.
One Health-käsite on noussut tärkeään rooliin myös mikrobilääkeresistenssin torjunnassa.
Resistenttejä bakteereita tavataan niin elintarviketuotantoeläimillä, lemmikkieläimillä kuin toisinaan myös luonnoneläimillä. Huomio kiinnittyy eläinten ja ihmisten lisäksi myös kasveissa, maaperässä ja vesistöissä tavattaviin bakteereihin, jotka voivat toimia resistenssigeenien välittäjänä harmittomien bakteerien ja tautia aiheuttavien bakteerien välillä.
Tarvitsemme lisää tietoa mikrobilääkeresistenssistä One Health- näkökulmasta
Vuoden 2016 Eurobarometrikyselyssä selvitettiin EU-kansalaisten tietoja mikrobilääkkeistä ja mikrobilääkeresistenssistä. Suomalaisten tietämyksen aiheesta todettiin olevan eurooppalaisittain huippuluokkaa. Osaavana kansana suomalaiset erottuivat kyselyssä myös sillä, että keskimääräistä useampi kaipasi tietoa muun muassa mikrobilääkeresistenssin syntyyn vaikuttavista tekijöistä ihmisten, eläinten ja ympäristön välillä. One Health- aihe siis kiinnostaa suomalaisia, ja siitä tulisi olla tarjolla lisää tietoa.
Tiedontarpeeseen vastaaminen onkin tärkeä keino resistenssin torjunnassa. Tarvitaan paljon tutkimustietoa mikrobilääkeresistenssin synnystä ja leviämisestä sekä sen torjunnasta. Lisätietoa tarvitaan niin ihmisissä, eläimissä kuin elintarvikkeissa esiintyvistä resistenteistä bakteereista ja leviämisen torjuntakeinoista. Myös ympäristön roolista resistenssin synnyssä tarvitaan lisää tietoa: mikä on ympäristöön kuuluvaa, luonnollista resistenssiä ja mikä taas hankittua, lääkeaineiden liikakäytön aiheuttamaa resistenssiä? Lääkeaineiden luontoon päätymisestä tarvitaan yhteiskunnassamme niin ikään lisää tietoa, jotta torjuntatoimia voidaan rakentaa.
Eduskuntavaaliteemaksi mikrobilääkeresistenssin torjunta?
Eduskuntavaalit ovat tulossa, ja erilaiset yhteiskuntaa puhuttavat teemat nousevat keskusteluun.
Meidän tulisi rohkaista ehdokkaita mukaan keskusteluun mikrobilääkeresistenssin torjunnasta kysyen, kuinka Suomi varautuu tulevaisuuden uhkakuviin mikrobilääkeresistenssin saralla? Miten panostamme kansalliseen torjuntaan, entä mikä on kansainvälinen roolimme? Mikä rooli tulevaisuudessa on ympäristöterveydenhuollolla ja mikrobilääkeresistenssin torjunnalla?
Ennaltaehkäisevä työ jää usein piiloon, mutta esimerkiksi mikrobilääkeresistenssin torjunnassa maksaa varmasti itsensä takaisin. Kannustetaan ehdokkaita siis ottamaan teemaksi myös ympäristöterveys!
Annamari Heikinheimo
Kirjoittaja toimii yliopistonlehtorina eläinlääketieteellisen tiedekunnan Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastolla ja tekee tutkimusta liittyen zoonoottiseen mikrobilääkeresistenssiin. Tutkimusryhmän nettisivut: https://www.helsinki.fi/en/researchgroups/zoonotic-antimicrobial-resistance
Aiheesta lisää:
Katri Halinen-Elemo: Welfare Quality®-arviointi on tarkkaa työtä
/in uutiset/by EnviroVetWelfare Quality®-arvioinnin tarkoituksena on saada kuva teurastamon ympäristön, käsittelyn ja hoidon todellisista vaikutuksista eläimiin ja siitä, miten eläimet näihin reagoivat.
-Tästä syystä teurastamoarvioinneissa keskitytään eläinkuormien purkamisen yhteydessä saataviin tietoihin, sikalan karsinassa ja tainnutukseen ajossa havaittaviin asioihin, sekä tainnutuksen onnistumiseen liittyviin mittauksiin, pääauditoija, eläinlääkäri Katri Halinen-Elemo kertoo.
ANIMAL WELFARE IN SLAUGHTERHOUSES IS EVALUATED WITH NEW, INTERNATIONAL MEASURES
/in Uncategorized, uutiset/by EnviroVetEnviroVet has started animal welfare audits under the Welfare Quality® protocol at slaughterhouses. Atria’s slaughterhouse was the first to be audited. The audit was carried out in 2018 and the results were completed in February.
Varmistetusta laadusta jatkuvaan parantamiseen
/in blogi/by EnviroVetKuva: Marja-Liisa Ponsila
Vanhusten hoidon onneton tila on monien huolena keväällä 2019, muutamia kuukausia ennen eduskuntavaaleja. Laiminlyönnit eli epäonnistuminen lainsäädännön perusvaatimusten täyttämisessä on haitallista yrityksille ja hengenvaara asiakkaille.
Epäonnistumisella on myös poliittisia seuraamuksia: hallituksen ajama maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kamppailee eduskunnassa läpimenostaan. Huolta lisää se, että Valviran silmätikuksi päätyneillä vanhusten hoivayrityksillä on laatujärjestelmä, joka on auditoitu hyväksytysti.
Hallituksessa ja eduskunnassa haetaan kuumeisesti selkeitä ehdotuksia, joilla tilannetta voitaisiin parantaa ja ripeästä tilanteen hallinnasta voitaisiin vielä viestiä kansalaisille ymmärrettävästi. Yksi ehdotuksista on lainsäädäntöön kirjattava hoitajamitoitus ja toinen lisärahoitus vanhusten hoitoon.
Ministeri keskustelee yritysten edustajien kanssa ”vakavasti”. Vakavuudella on perusteensa, ovathan hoivayritykset haastaneet suosituksiin perustuvia, valvontapäätöksiin kirjattuja hoitajamitoituksia hallinto-oikeuksissa. Mitoitusta monimutkaisemmat vaihtoehdot eivät herätä kovinkaan suurta luottamusta juuri tällä hetkellä, kuten puoluejohtaja Orpo on päätynyt havaitsemaan.
Omaa vai viranomaisvalvontaa?
Viranomaisvalvonnan isännän roolia vannotaan jopa elintarvikelain muutosehdotuksen käsittelyn yhteydessä, vaikka omavalvonnalla on ollut lakiperusta jo vuosikymmenen ja kokemukset ovat myönteisiä. Asennemuutos julkisessa keskustelussa ei ole suuri ihme, kun Valvira joutuu tekemään päätöksiä alan suuryritysten Attendon ja EsperiCaren toimipaikkojen toiminnan lopettamisesta. Mitä tästä pitäisi ajatella? Miksi auditoitu laatu ei riittänytkään?
Kaikesta hurskastelusta huolimatta on selvää, että pelkin viranomaistoimin ei saada varmistettua sen enempää lainsäädännön vaatimusten täyttymistä kuin tuotteiden tai palveluiden laadun ylläpitämistäkään.
Organisaation laadun ulkoistaminen viranomaisille on lähinnä itsepetos, se ei yksinkertaisesti toimi. Lisäksi kokemuksemme mm. eläinten hyvinvoinnin viranomaisvalvonnasta osoittavat, että pelkällä valvontaresurssien lisäyksellä ei onnistuta parantamaan vaikuttavuutta, eläinten hyvinvoinnin parantumista, tai ainakin vaikuttavuuden lisäys on erinomaisen kallista.
Mitä laatu edellyttää?
Teoreettisesti tarkasteltuna laadun ylläpitäminen edellyttää kirjattuja ja julkilausuttuja kriteereitä, joihin toimija sitoutuu. Laatujärjestelmän avulla osoitetaan, että kriteerit täyttyvät. Kriteerit muodostetaan parhaimmassa tapauksessa asiakkaiden tarpeiden mukaisesti, kuitenkin niin, että lainsäädännön noudattaminen on aina osa vaatimuksia.
Omavalvonta on alkeellinen muoto laatujärjestelmästä, koska se sisältää vain tuon viimemainitun, lainsäädännön vaatimukset. Tarkastelussa on aina tuotteen tai palvelun laatu, mutta kyky tuottaa tavoiteltavaa laatua, eli yrityksen toiminta, on osa tarkastelutehtävää. Laatua ylläpidetään siis kirjallisesti, järjestelmällisesti ja julkisesti. Kriteerit koskevat sekä tuotteita, palveluja että toimintaa.
Professori Timo Hirvi, Mittatekniikan keskuksen entinen ylijohtaja pohtii Helsingin Sanomien kirjoituksessaan 2.2.2019 laadun mittaamisen ja julkisen tilaajaosaamisen puutteita. Hirven päähuomio kiinnittyy siihen, että suomalaisissa yrityksissä panostukset laadun hallintaan ovat poikkeuksellisen vaatimattomat kilpailijamaihin verrattuna.
Lähtökohtana vaatimuksenmukaisuus
Laatujärjestelmän sisäänrakennettu toimintatapa on vaatimuksenmukaisuuden varmistaminen, katseen suuntaaminen taaksepäin. Monella toimialalla on kultaisia sääntöjä ja hyviä käytäntöjä, meillä elintarvikealalla oikein viranomaisen vahvistamia hyvän hygieniakäytännön oppaita. Näitä on kirjattu osaksi omavalvontaa ja laatujärjestelmiä. Jos laatujärjestelmästä huolimatta epäonnistutaan, herää kysymys onko laadun vaatimukset eli kriteerit asetettu oikein, edes täyttämään lainsäädännön vähimmäisvaatimukset.
Organisaation toiminnan laadun varmistamiseen eli prosessien toiminnan tehostamiseen on olemassa hyviä menettelytapoja. Yksi suosituimmista ja ymmärrettävimmistä on Lean-toiminta, jossa prosessien kuvauksesta lähtien yksinkertaistetaan ja ”suoristetaan” organisaation työ- ja vaikuttavuusprosesseja. Mutta tällöinkin on kyse vain sovitun laadun tuottamisesta, toki aiempaa tehokkaammin.
Hyvät tulokset auditoinneista ja akkreditoinneista sekä eteneminen prosessien yksinkertaistamisessa voivat tuudittaa organisaation päättelemään, että asiat ovat järjestyksessä. Toinen virheemme on tällöin se, että emme havaitse sitä, että asiat ovat järjestyksessä vain suhteessa asetettuihin kriteereihin. Ja itse kriteerit voivat olla metsässä.
Ratkaisuna jatkuva parantaminen
Peräänkuulutan jatkuvaa parantamista ja tässä erityisesti organisaation asiakkaiden tarpeiden kuulemista. Ei ole vaikea havaita, että jatkuva parantaminen liittyy tiukasti laatutyön perheeseen. Demingin laatuympyrä eli Plan-Do-Check-Act -sykli on tuttu kaikille, jotka ovat päätyneet työskentelemään elintarvikevalvonnan valtakunnallisen monivuotisen valvontasuunnitelman parissa. PDCA-sykli ohjaa meidät suunnittelemaan toimintamme, mittaamaan, arvioimaan mittaustuloksia ja korjaamaan toimintaamme arviointien perusteella yhä uudestaan ja uudestaan. Ja valmiita, tarpeeksi laadukkaita ei olla koskaan.
Kun tähän laadun parantamisen kohoavaan spiraaliin otetaan mukaan asiakkaiden toiveet ja erityisesti tarpeet, huolellinen asiakkaiden prosessien ja tavoitteiden tunnistaminen ja halu auttaa asiakkaita menestymään, on menestysresepti koossa.
Työsuojelun ja erityisesti ydinvoimaloiden rakentamisen työsuojelun valvonnan yhteydessä tarkastelun ensimmäinen kohde on turvallisuuskulttuuri. Jos asenne ei ole kunnossa, on turha rypistellä myöskään pikkuseikkojen kanssa. Jos taas asenne on kunnossa, työturvallisuusvelvollisuus edistää yritystä hyödyttäviä ja kustannuksia alentavia toimintatapoja.
Analogisesti elintarvikevalvonnalta ja sen asiakkailta voidaan odottaa laatukulttuuria, halua parantaa toimintaa jatkuvasti. Sinne siis, kohti rikasta laatukulttuuria.
Matti Aho
10.2.2019
Kirjoittaja on pääjohtaja emeritus (Evira) ja kokenut elintarviketurvallisuuden kehittäjä
Laatutyölle on tarvetta eläinlääkintähuollossa
/in blogi, LaatuNet/by EnviroVetEläinlääkintähuolto on kokonaisuus, joka muodostuu eläinlääkäripalveluiden järjestämisestä, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä alkutuotannon elintarviketurvallisuuden valvonnasta.
Eläinlääkintähuolto osana ympäristöterveydenhuoltoa suojelee ihmisten ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia ehkäisemällä tarttuvia tauteja sekä varmistamalla kiireellisen eläinlääkärinavun saatavuuden kaikkialla Suomessa kaikille eläinlajeille vuorokauden ympäri. Hyvin saatavilla olevat eläinlääkäripalvelut ovat ennaltaehkäisevää eläinsuojelu- ja eläintautivalvontaa.
Turvaa ihmisille ja eläimille
Toimivan eläinlääkintähuollon turvin eläintautitapaukset havaitaan ajoissa ja niiden torjuntatoimet voidaan käynnistää saman tien. Taudinaiheuttajista suurin osa on eläimille ja ihmisille yhteisiä, joten eläinlääkintähuollon järjestäminen turvaa myös ihmisten terveyttä. Eläintautitilanne voi muuttua Suomessa nopeasti ilmastonmuutoksen ja ihmisten, eläinten sekä elintarvikkeiden lisääntyvän liikkuvuuden vuoksi, joten järjestelmä on syytä pitää kunnossa, kun järjestäjätahot tulevissa muutoksissa vaihtuvat.
Maakuntauudistuksen mahdollisesti toteutuessa eläintautivalvonnan järjestäminen muuttuu ja yhtenäisten toimintamallien varmistamiseen täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Eläintautien ehkäisyssä ollaan paljon vartijoina niin ihmisten ja eläinten terveyden kuin kotieläintuotannon kannattavuuden ja elintarvikeviennin sujuvuuden näkökulmasta.
Eläinten hyvinvointi edellä
Eläinsuojeluvalvonnan yhteiskunnallinen merkitys on kasvanut viime vuosina ja samaa vauhtia ovat lisääntyneet eläinsuojeluvalvonnan tarve ja suoritteiden määrä. Suurimmalla osalla alueista eläinten hyvinvoinnin valvontaa tekevät siihen perehtyneet valvontaeläinlääkärit. Joillain alueilla taas kunnalliset praktikkoeläinlääkärit hoitavat valvonnan potilastyön ohessa.
Eläinten hyvinvoinnin valvontaa on keskusviranomaisesta ohjattu hyvin väljästi.
Valvojan johtopäätösten ja valvontamenettelyjen tulee perustua eläimen terveyden ja hyvinvoinnin arviointiin sekä yhteisiin linjauksiin käytettävistä pakkokeinoista.
Eläinlääkäripalvelut ovat kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana valtavasti. Mahdollisuudet erityisesti lemmikkien ja hevosten hoitoon ovat hyvin edistyksellisiä, ja osa omistajista haluaa hyödyntää nämä mahdollisuudet täysimääräisesti. Kotieläinten terveydenhuoltotyö on Suomessa laajaa ja yhdenmukaista kansallisten eläinten terveydenhuolto-ohjelmien ansiosta.
Moninaista palvelua
Suomi on hyvin vaihteleva maa eläinlääkintähuollon näkökulmasta ja eläinlääkäripalvelun järjestäminen on hyvin moninaista. Kasvukeskuksissa eläinlääkäripalvelut ovat suurelta osin yksityisten palveluntuottajien tarjoamia, mutta kunta kantaa kuitenkin vastuun eläinlääkäripäivystyksen järjestämisestä. Suurin osa yhteistoiminta-alueista tuottaa palvelun itse, mutta ostopalvelua käytetään jonkin verran erityisesti päivystykseen.
Kunnallinen eläinlääkäripalvelu rajoittuu suurimmassa osassa alueista peruseläinlääkäripalveluihin, eli ilman monipuolista välineistöä tehtäviin perustoimenpiteisiin ja ennaltaehkäisevään työhön.
Palvelu tuotetaan pääasiassa melko vaatimattomasti varustelluilla vastaanotoilla, vaikka hyvin varusteltuja kunnallisia vastaanottojakin löytyy. Hyvin varustellut kunnalliset vastaanotot ovat siellä, missä on paljon yksityisiä toimijoita ja monipuolista palvelutarjontaan päiväaikaan, sillä päiväaikainen tarjonta luo tietyn odotuksen myös päivystysaikaisen palvelun tasolle. Vaatimattomimmin varustellut vastaanotot ovat alueilla, joissa ei ole juurikaan yksityistä palvelutarjontaa. Vaihtelee huomattavasti alueittain millaisiin eläinlääkinnällisiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä erityisesti päivystyksessä. Usein rajoittavana tekijänä on myös asiakkaan taloudellinen tilanne.
Asiakaspalvelun haasteet
Tarjolla olevien eläinlääkäripalvelujen kirjo on hyvin laaja, ja asiakkaan on välillä vaikea tietää, minne potilaan kanssa pitäisi hakeutua.
Asiakkaan tulisi saada tietää, mitä tietty toimenpide sisältää ja miksi.
Tarvitaan myös ohjeistusta hoidon vähimmäistasolle ja hyville hoitokäytännöille, jotta tietty toimenpide sisältäisi samat asiat niin eri eläinlääkärien suorittamana kuin eri toimipisteissäkin. Yhtenäinen valtakunnallinen koodisto diagnooseille ja hoidoille olisi hyvä pohja yhteneville hoitokäytännöille.
Koko eläinlääkintähuollon laatutyölle on siis tarvetta, jotta voidaan turvata kaikille eläimille hyvä hoito ja varmistaa yhdenmukaisella valvonnalla eläinten terveys, hyvinvointi ja elintarvikkeiden turvallisuus.
Päivi Lahti
Kirjoittaja on Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja
“Milloin vaan voi tapahtua mitä vaan”
/in blogi, LaatuNet/by EnviroVetKansa muistaa hänen kasvonsa Nokian vuoden 2007 vesikriisistä. Pirtevan – Pirkkalan ympäristöterveydenhuollon yksikön – ympäristöterveyspäällikkönä hänen tehtävänsä oli jäljittää ja hoitaa traagisen onnettomuuden seuraukset. Nokian kaupunki kuului Pirtevan toimialueeseen.
Envirovet Oy:n omistaja Outi Lepistö kiiruhtaa haastatteluun toimistoltaan Kirkkonummelta. Stereotypia kireästä, kelloa vilkuilevasta yritysjohtajasta murtuu pian. Lepistö ei olekaan yrittäjä siksi, että se olisi hänellä erityisemmin verissä vaan yksinkertaisesti siksi, että ympäristöterveydenhuollon laatujärjestelmiin keskittyviä työpaikkoja on Suomessa vähän.
Lepistön yritys Envirovet Oy on kehittänyt muun muassa digitaalisen laadunvalvontajärjestelmän, jonka asiakkaina ovat niin Evira kuin monet ministeriöt ja julkishallinnon toimijat.
Lepistö suhtautuu laadunvalvontaan tutkijan intohimolla, tarkkuudella – ja paljon kokeneen ammattilaisen huumorilla.
– Jonkun pitää olla se ikävä ihminen, hän naurahtaa.
Envirovet Oy sai hiljan yhteiskunnallisen yrityksen merkin, mikä on Lepistölle tärkeää: hänen ammatillinen motivaattorinsa on aina ollut hyödyn tuottaminen yhteiskunnalle.
Väitöskirja tuki yrittäjäksi ryhtymistä
Siemenet yrittäjyyteen kylvettiin jo väitöskirjan valmisteluaikana. Outi Lepistön väitöskirja ”Hyvän hallinnon periaate ympäristöterveydenhuollon pakkokeinomenettelyssä” oli poikkitieteellisyydessään eläinlääketieteen alalla poikkeuksellinen.
Eläinlääketieteessä tehdään harvoin monografiaväitöskirjoja, vielä harvemmin juridiikkaa ja hallintotiedettä yhdisteleviä. Valmistuttuaan kirjasta tuli uusia uria aukova. Eläinlääkäriliitto osti sen oikeudet ja sitä on käytetty kunnissa alan käsikirjana.
Vuonna 2008 valmistuneen väitöskirjan löydökset ovat yhä ajankohtaisia ja paikkansapitäviä – tässä tapauksessa valitettavasti.
Tutkimuksessa analysoitiin sekä suomalaista oikeuskäytäntöä ympäristöterveydenhuollon pakkokeinomenettelyn osalta sekä yli 200 kunnan ja valtion virkaeläinlääkärin tekemää pakkokeinopäätöstä erityisesti toimijoiden oikeusturvan toteutumisen ja pakkokeinomenettelyn vaikuttavuuden kannalta. Tulokset osoittivat, että asianosaisten oikeusturva toteutui paikoin erittäin heikosti. Päätösten perusteluissa oli virheitä ja puutteita ja käytännöt vaihtelivat merkittävästi kunnittain.
– Nyt, kun pidän aiheesta koulutuksia, huomaan, että kunnissa kärsitään samoista ongelmista ja hankaluuksista. Juristeja on liian vähän ja malleja ja ohjeistuksia on huonosti saatavilla.
Lepistö alkoi kirjoittaa väitöskirjaansa työelämän tarpeen pohjalta. Työskennellessään tarkastuseläinlääkärinä Säkylässä hän joutui itse käyttämään pakkokeinoja ja havaitsi kaiken niihin liittyvän juridisen epävarmuuden.
Samaan aikaan Lepistö teki ympäristöterveydenhuollon erikoiseläinlääkärin opintoja. Aiheesta kiinnostuneena Lepistö lähetti kuntiin aineistopyyntöjä pakkokeinoista. Materiaalia kertyi niin paljon, että Lepistö kääntyi erikoistumisopintojensa ohjaajan puoleen hämmentyneenä.
– Ei kun väitöskirjaa tekemään, totesi ohjaaja.
Lepistö otti oheen lisää opintoja muun muassa hallintotieteen alalta. Onnenpotku oli myös ohjaaja: professori Kauko Heuru ymmärsi aiheen tärkeyden – bonuksena professorin eläinlääkäripuoliso.
– En olisi keneltäkään muulta saanut sellaista ohjausta, kiittelee Lepistö.
Nokian vesikriisi lähtemätön kokemus
Ennen yrittäjyyttä ja väitöskirjaa Outi Lepistö ehti tehdä varsin monipuolisia eläinlääkärin töitä. Tehtyään aluksi kliinisiä töitä eläinten parissa Lepistö hakeutui Mäntsälään ympäristöterveydenhuollon johtajaksi. Työ kiinnosti, sillä eläinlääketieteen opinnoissa on paljon mikrobiologiaa, toksikologiaa ja epidemiologiaa, jotka pätevöittävät monenlaiseen. Suuri osa ihmistenkin sairauksista on eläinperäisiä zoonooseja.
Mäntsälästä Lepistö meni vuodeksi merivoimien eläinlääkäriksi, hoitaen sielläkin ympäristöterveyskysymyksiä sisäilmasta maa-alueiden pilaantumiseen.
Seuraavaksi toiveena oli työpaikka maaseudulla, syynä kasvanut perhe. Lepistö siirtyi Satakuntaan tarkastuseläinlääkäriksi. Työ oli käytännössä valvontaeläinlääkärin tehtävä kolmessa eri teurastamossa. Tässä työssä pakkokeinomenettelyt tulivat tutuiksi: uran varrelle sattui vakavia, tuomion saaneita tapauksia.
– Työskentely-ympäristö oli muutenkin karu: kylmää, märkää, meluisaa, ja työ alkoi aamuyöstä. Ja onhan teurastamon perustehtävä eläinten tappamista – James Herriot –tyyppiset idylliset eläinlääkärivisiot ovat siitä kaukana, Lepistö muistelee.
Työ kuitenkin toimi perustana väitöskirjalle. Eivätkä Säkylän haasteet olleet kovinkaan hurjia verrattuna siihen, mitä Lepistön eteen tuli hänen seuraavassa tehtävässään Pirtevan, kuuden kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontayksikön, ympäristöterveyspäällikkönä.
– Ympäristöterveyspäällikön titteli kuulosti hirveän tylsältä. Hain kuitenkin työtä ja tulin valituksi. Tylsää se ei todellakaan ollut, Lepistö hymyilee.
Vesikriisin kasvot
Nokian vuoden 2007 vesikriisi yllätti mittakaavallaan kaikki. Noin 400 000 litraa kiintoaineksesta puhdistettua jätevettä sekoittui kaupungin juomaveteen inhimillisen virheen seurauksena, aiheuttaen tuhansien sairastumisen, kolme kuolemaa sekä viikkokausien juomakiellon kaupungin veteen. Viranomaisvalvonnasta vastaavana päällikkönä kriisi työllisti Outi Lepistöä yötä päivää. Lepistö myös antoi kriisille kasvot.
Tänäkin päivänä ihmiset saattavat tunnistaa hänet kadulla. Lepistö oli median käytettävissä, antoi kaiken tiedon, ja myös hörppäsi ensimmäiset kulaukset uudelleen avatusta vesihanasta.
– Kyse oli uskomattomasta määrästä onnettomia yhteensattumia. Kriisin mittasuhteet yllättivät, ei sitä aluksi kukaan tajunnut.
Kriisi myös muutti Lepistön oman maailmankuvan.
– Tajusin, että milloin vain voi tapahtua mitä vain. Varautuminen ei ole hätävarjelun liioittelua. Valmiutta pitää ylläpitää ja tilanteita myös harjoitella.
Historiallinen vesikriisi sai luonnollisesti myös ministeriön liikkeelle. Toimenpideohjelmia laadittiin.
Lepistö myös oli tiukkana. Vaikka puhtaita vesinäytteitä jo annettiin, hän ei antanut lupaa alkaa käyttää kunnan vettä ennen kuin kaikki liitokset ja pienimmätkin riskitekijät oli moneen kertaan tarkistettu. – Silloinkin olin se ikävä ihminen, Lepistö naurahtaa.
Lepistön ansiot vesikriisin hoitamisessa eivät jääneet huomiotta. Hänet muun muassa valittiin vuoden eläinlääkäriksi vuonna 2009.
Vesikriisin jälkeen Lepistö kiinnostui laadunhallinnasta. Hän kouluttautui ISO-pääauditoijaksi ja teki laatutyötä työn ohessa. Vuonna 2014 hän jäi Pirtevasta vuorotteluvapaalle, jonka aikana kypsyi ajatus jäädä kokonaan Envirovet Oy:ta johtamaan.
Outi Lepistöllä on tutkijan mielenlaatu. Ympäristöterveydenhuollon laadunvalvontaan pätee sama, kuin väitöstyöhön tai vaikkapa Nokian vesikriisin hoitamiseen: asiantuntijalla on asiantuntijan vastuu – tänäkin aikana, kun tiedettä ja tieteellistä tietoa usein aliarvioidaan.
– Meneillään oleva norminpurku on johtanut siihen, että meillä on muun muassa tietyissä elintarvikehygienian kysymyksissä höllemmät normit kuin Itä-Euroopassa.
Lepistön yritys tarjoaakin elintarviketurvallisuuden opintokokonaisuuksia ja varsin tiukkoja auditointeja.
– Ympäristöterveydenhuollon laiminlyönnit voivat johtaa valtavaan inhimilliseen kärsimykseen. Asiantuntijoiden on sanottava se ääneen ja nostettava turvamarginaalit riittävän korkealle.
-Siksi tarkastelen tietokantoja myös siitä näkökulmasta, että ne voivat vääristellä kokonaisuutta, hän jatkaa.
Lapsuuden haaveammatti on vienyt Outi Lepistön pitkälle. Jääkö eläinlääkärin työlle enää lainkaan aikaa?
– Kliininen työ kehittyy nopeasti ja sitä pitäisi seurata jatkuvasti. Se ei ole ollut minulle mahdollista. Joudun tyytymään naapuruston kissojen ja koirien rokottamiseen, Lepistö hymyilee.
Suomalaisen ympäristöterveydenhuollon laadun kannalta varmasti hyvä niin.
Polemiikki 2/2018
teksti: Salla Nazarenko
kuvat: Merja Ojala
Elintarvikevalvonnan ulkoiset asiantuntijat -sivu on avattu
/in Uncategorized/by EnviroVetEnviroVet alkaa tarjota ympäristöterveydenhuollon kunnallisille valvontayksiköille elintarvikelain 36 §:n ja komission valvonta-asetuksen 5 artiklan mukaisia valvonnan tehtäviä, käytännössä ostopalveluna toteutettavaa tarkastustoimintaa.
Ulkopuolisen asiantuntijapalvelun tavoitteena on tehdä sovittu määrä tarkastuksia nopeasti, laadukkaasti ja tehokkaasti. Ulkopuolinen asiantuntija tekee tilatun perustyön – tarkastukset ja raportit – kustannustehokkaasti. Hän voi keskittyä ydintehtävään, sillä aikaa ei kulu yksikön muihin tehtäviin
Valvonnan asiantuntijat perehdytetään tehtäväänsä ja he saavat jatkuvaa koulutusta laadun varmentamiseksi.
– Varmistamme asiantuntijoiden riippumattomuuden noudattamalla komission auditointipäätöksen ja ISO 19011 -standardin vaatimuksia, Outi Lepistö kertoo. -Riippumattomuus toteutetaan noudattamalla sertifiointielin Labquality Oy:n laatimia ja julkisen sektorin terveydenhuollossa toteutettavia jääviyssäännöksiä. Alueellinen riippumattomuus toteutetaan niin, että asiantuntijat eivät toimi oman organisaationsa aluehallintoviraston alueella.
Valvonnan ulkopuolisten asiantuntijoiden toiminnan laadun, osaamisen ja riippumattomuuden toteutumisen arvioi Evira. Laatujärjestelmän tulokset ja toiminnan arvioi komission valvonta-asetuksen (882/2004) mukainen riippumaton asiantuntijaryhmä (independent scrutiny), laatuneuvosto.
Lue lisää tästä ja ilmoita itsesi mukaan nyt avattuun asiantuntijapankkiin!
Valvonnan ulkopuolisen asiantuntijan käyttämisestä voit ilmoittaa Eviralle täällä
Lisätiedot: Outi Lepistö p 045 8957705 outi.lepisto@envirovet.fi